”On surullista, että lasten on pakko sopeutua elämään sodan keskellä”
Katri Helena havahtui ajattelemaan evakoiden ja pakolaisten samankaltaista tilannetta luettuaan Raila Kinnusen kirjoittaman kirjan Nasima.
Bertta-äitini syntyi ja asui Laatokan Karjalassa. Äiti joutui pikkutyttönä evakkoon kaksi kertaa. Pakoon lähdettyään koko perhe muutti eri puolille Suomea - äidin äiti ajautui Kannukseen, äitini jäi rajan pintaan. On vaikea ymmärtää, miltä heistä ja tuhansista muista on tuntunut, kun on pitänyt lähteä pakoon kiireellä. Äitini kanssa olen usein näistä asioista puhunut, mutta kaikkea hän ei muista, sillä mieli suodattaa ikävimmät asiat pois.
Havahduin ajattelemaan evakoiden ja tämän päivän pakolaisten samankaltaista tilannetta luettuani Raila Kinnusen kirjoittaman kirjan Nasima. Kirja kertoo Helsingin apulaispormestarina työskentelevän, Afganistanista vanhempiensa kanssa pakoon lähteneen Nasima Razmyarin tarinan. Evakot ja nämä nykypakolaiset pakenevat samalla lailla sotaa, samalla lailla peläten henkensä ja lastensa puolesta.
On murskaavaa katsoa dokumentteja ja lukea uutisista sodan jaloissa elävistä lapsista. On käsittämätöntä, että miljoonien lasten pitää kasvaa niin; joidenkin koko elämä ollut yhtä sotaa. On kamalaa ja liikuttavaakin, kuinka lasten on pakko sopeutua elämään sodan keskellä, vaikka roskiksessa. Se on väärin.
Olen ollut UNICEFin työssä mukana jo 27 vuotta, joten minulle oli luonnollista osallistua pakolaislapset-kampanjaan ja kannustaa siihen muitakin mukaan. Syyrialaiset lapset elävät järkyttävissä, epäinhimillisissä olosuhteissa. Autetaan heitä kuten meitäkin on aikoinaan autettu.
Kuvateksti: Raqqan kaupungin taisteluja paenneet syyrialaislapset saavat apua UNICEFin lapsiystävällisessä teltassa.
Auta syyrialaisia lapsia lahjoittamalla:
