Tätä et kuullut Slushissa: Viisi tärkeintä oppia innovaatioista ja kehityksestä
Slush-tapahtumassa puhuttiin yritysten roolista kehitysongelmien ratkaisemisessa. Järjestöjen opit innovaatioyhteistyöstä yritysten kanssa jäivät kuitenkin kuulematta. Kansainvälisen vaikuttamisen päällikkömme Annika Launiala listasi tähän blogiin viisi tärkeintä oppimaansa asiaa innovaatiotyöstä kehitysongelmien ratkaisemiseksi.
Viime viikolla Helsingissä järjestetty Slush-kasvuyritystapahtuma kokosi Helsinkiin 17 500 ihmistä 130:sta maasta. Tapahtuman teema oli hyvin ajankohtainen myös järjestökentän näkökulmasta: ”kuinka yritykset voivat ratkaista maailman polttavimpia ongelmia”. Itse osallistuin Slushiin jo kolmannen kerran peräkkäin.
Tapahtuman puheenvuoroissa jaettiin paljon erilaisia oppeja. Esimerkiksi Al Gore puhui siitä, miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä yhteistyöllä ja entinen FI-kuski Mika Häkkinen, kuinka kestää vuosia äärimmäistä painetta, kun tavoitteena on olla ykkönen. Kahden Slush-päivän aikana en kuitenkaan kuullut kenenkään kertovan oppeja siitä, mikä voi mennä pieleen, kun yrittää löytää ratkaisuja globaaleihin ongelmiin ja miten kehitysvaikutuksia voidaan saada aikaiseksi.
Suomi on jo pitkään panostanut innovaatioihin ja kannustaa suomalaisia yrityksiä kehittyville markkinoille myymään osaamistaan ja tuotteitaan. Viimeisin Suomen panostus innovaatiotyöhön on Slushin yhteydessä julkistettu tieto United Nations Technology Innovations Labin (UNTIL) perustamisesta Aalto-yliopiston yhteyteen Otaniemeen. Yksi innovaatiolaboratorion tärkeimmistä tavoitteista on tuoda yhteen niin yritykset, yliopistot kuin järjestötkin pohtimaan ratkaisuja globaaleihin ongelmiin.
Viimeiset viisi vuotta olen ollut mukana monissa tehtävissä luomassa UNICEFin innovaatio- ja yritysyhteistyötä. Ei varmasti ole olemassa vain yhtä tapaa tuottaa positiivisia kehitysvaikutuksia heikoimmassa asemassa olevien elämään innovaatioiden ja kumppanuuksien avulla. Olen kuitenkin oppinut monta asiaa, joihin kiinnitän nyt huomioita. Tässä viisi keskeistä oppia.
1. Innovointi, uusien ideoiden keksiminen ja yhteiskehittely eri taustoista tulevien motivoituneiden ihmisten kanssa on yleensä helppoa ja energisoivaa. Alustavista ideoista, prototyypeistä, hackathoneista ja kilpailuista on kuitenkin pitkä matka kaupallisesti kestäviksi innovaatioksi, joilla on oikeasti merkitystä ja yhteiskunnallista vaikutusta esimerkiksi lasten elämään.
On tärkeää ymmärtää koko innovaatioprosessi ja eritoten käyttää aikaa siihen, miten ideat jatkotyöstetään eteenpäin toimiviksi ratkaisuiksi ja kenen toimesta.
2. Järjestön näkökulmasta kaikki lähtee siitä, mitä ongelmaa tai kenen elämään vaikuttavaa ongelmaa halutaan ratkaista. UNICEFin työssä keskiössä ovat tyttöjen ja poikien elämään vaikuttavat ongelmat. Ratkaisuja näihin ongelmiin tulee kehittää yhteistyössä lasten kanssa siellä, missä lapset elävät. Ihmisoikeusperustaisessa innovaatiotyössä on paljolti samasta kysymys kuin design thinking -lähestymistavassa, jossa keskiössä on loppukäyttäjän näkemysten pohjalta suunnittelu. On tärkeää ymmärtää, mihin ja kenen ongelmaan ratkaisua kehitetään ja millaisessa toimintaympäristössä ratkaisua käytetään. Tämä loppukäyttäjän näkökulman huomioiminen vaatii aikaa ja rahaa niin järjestöltä kuin yritykseltä.
3. Tuotekehitysprosessi ideasta kaupallisesti kestäväksi, kehitysvaikutuksia aikaansaavaksi innovaatioksi on vuosia kestävä prosessi kehitysmaaympäristössä. Prosessin aikana tulee mm.
a) tunnistaa heti alkuvaiheessa, mitä osaamista ja kumppaneita eri vaiheissa tarvitaan
b) keskustella avoimesti ja jatkuvasti eri kumppaneiden odotuksista liittyen lopputulokseen ja odotusten saavuttamiseen – miten samaan aikaan saadaan luotua kannattavaa liiketoimintaa ja kehitysvaikutuksia heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämään
c) sopia selkeät roolit ja vastuut ja tarkistaa ne matkan aikana
d) yrityksellä tulee olla valmius ja motivaatiota lokalisoida tuotteet ja konseptit kehitysmaaympäristöön sopivaksi tai jopa kehittää aivan uusi ratkaisu.
On hyvä muistaa, että kehitysongelmat ovat monisyisiä ja harvoin yksi tuote ratkaisee itse kehitysongelmaa.
4. On ensiarvoisen tärkeää löytää oikeat yrityskumppanit, jotka ovat valmiita sijoittamaan aikaa, rahaa ja asiantuntijuutta uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen tavoitteena vaikuttaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämään. Lähtökohtana täytyy olla yhteiset arvot, halu keskinäiseen oppimiseen, sitoutuminen yhteistyöhön pitkäksi aikaa, valmius ottaa riskejä ja muokata omia tuotteita uudenlaiseen ympäristöön sopiviksi. Tässä työssä ei ole tarjolla pikavoittoja kenellekään. Onnistuneen lopputuloksen saamiseksi tarvitaan myös oikeat paikalliset kumppanit.
5. Kehitysyhteistyössä järjestöjä mitataan tulosten perusteella, eikä epäonnistumista juurikaan sallita. Siksi innovaatiot ja uuden tekeminen istuvat huonosti järjestöjen työhön. Startup-maailmasta tulisi tuoda tärkeä oppi innovaatiotyöhön kehitysyhteistyössä: Yhdeksän kymmenestä yrityksestä epäonnistuu, ja se on täysin hyväksyttävää, myös rahoittajan näkökulmasta. Kehityshankkeissa rahoittajan ei pitäisi sallia riskejä vain yrityksille vaan myös järjestöille.
Innovaatiolaboratorion lanseeraustilaisuudessa kehitysministeri Kai Mykkänen peräänkuulutti puheenvuorossaan yhteistyötä yritysten, yliopistojen ja järjestöjen välillä. Nyt viimeistään päättäjien kannattaisi pysähtyä kuuntelemaan järjestöjen oppeja innovoinnista samaan tapaan kuin on kuunneltu yrityksiä niiden haasteista kehittyvillä markkinoilla.
Järjestöt jakavat mielellään kokemuksiaan ja pohtivat keinoja, joiden avulla voimme yhdessä löytää toimintatapoja niin liiketoiminnan edistämiseen kuin kehitysvaikutusten aikaansaamiseen. Meidän kaikkien yhteinen intressi on, että UNTIL mahdollistaa yhteistyön eri toimijoiden kesken, tuottaa tuloksia kestävän kehityksen ongelmiin ja edistää heikoimmassa asemassa olevin ihmisten oikeuksia.
Kuva: © UNICEF/Uganda 2015/Suihkonen
