Syyrian sisu
Syyrialaiset sinnittelevät tuhojen keskellä. Sota on jatkunut jo seitsemän vuotta.
- Näimme Hassanin juoksevan ja huutavan ”käteni, käteni”.
- Hän olisi kuollut, elleivät ihmiset olisi tulleet apuun ja vieneet häntä Hamaan hoitoon.
14-vuotiaan Hassanin isoäiti murtuu kyyneliin puhuessaan loppuvuonna sattuneesta tilanteesta, jossa Hassan menetti kätensä, sormia toisesta kädestään sekä loukkasi jalkansa, kun sotimisen jäljiltä jäänyt ammus räjähti Taybat al-Imamin kaupungissa läntisessä Syyriassa. Hassan pelastui päästyään hoitoon läheiseen Haman kaupunkiin. Samassa räjähdyksessä kuoli kaksi noin 10-vuotiasta lasta.
Hassanin setä kantaa Hassanin sisään kotiin ja laskee hänet lattialla olevalle patjalle. Hassan ei jalkavammansa takia pääse tällä hetkellä itse liikkumaan, joten opettaja tulee hänen kotiinsa joka päivä useaksi tunniksi.
- Kun opettaja tulee, istumme tässä huoneessa ja opiskelemme. Opettaja tekee kaikkensa auttaakseen minua, Hassan kertoo.
Syyrian sota on kestänyt puolet Hassanin elämästä, seitsemän vuotta. Hassan ei halua puhua sodasta, mutta muisto rauhasta, ajasta ennen sotaa, elää yhä hänen mielessään.
- Toivoisin, että tilanne rauhoittuisi, ystäväni olisivat täällä ja voisimme elää taas normaalia elämää.
Sota jatkuu edelleen
Syyrian sotaa on kuvattu maailmanhistorian pahimmaksi humanitaariseksi kriisiksi. Kuolleiden määrä lasketaan sadoissa tuhansissa, ja yli puolet syyrialaisista on joutunut pakenemaan kodistaan. Jälleenrakentaminen tulee viemään vuosikymmeniä – sitten kun sota joskus loppuu.
Jotta voisi ymmärtää sodan tuhojen laajuuden täysin, tulisi tietää, miltä ympärillä näytti ennen sotaa. Ajatus nousee mieleen, kun katselee betonikasoja, tyhjiä kadunvarsiliikkeitä ja romahtaneita taloja Hassanin kotikaupungissa Taybat al-Imamissa. Pilvet suodattavat tehokkaasti auringonvalon ja sen mukanaan tuoman kontrastin. Kaikki ympärillä näyttää harmaanruskealta, pölyiseltä massalta.
Ennen sotaa Taybat al-Imamissa asui noin 25 000 ihmistä. Suuri osa väestöstä joutui jättämään kotikaupunkinsa taistelujen levittyä alueelle ensi kerran vuonna 2012. Eri ryhmät hallitsivat vuoroin aluetta alkukesään 2017 asti, jolloin Syyrian hallituksen joukot valtasivat kaupungin takaisin.
Jostain kuuluu matala kumahdus – ja toinen. Taisteluja käydään edelleen vain kahden kilometrin päässä kulkureitiltämme, kertovat paikalliset UNICEFin työntekijät.
Vaikka monet Syyrian alueista ovat nykyään rauhoittuneet, taistelut jatkuvat paikoin kiivaina.
- Edelleen on alueita, jotka ovat saarrettuina tai muuten humanitaarisen avun ulottumattomissa. Saarretuilla alueilla asuu noin 420 000 ihmistä, joista puolet on lapsia. Myös alueilla, joihin apua saadaan toimitettua, lapset kärsivät koulutuksen, puhtaan veden, terveydenhoidon ja suojelun puutteesta, sanoo Nafisa Binte-Shafique UNICEFin Syyrian-toimistosta.
Elämää pakolaisena
Tyhjän tehdashallin sisäpuolta reunustavat vanerista ja pressuista kyhätyt asumukset, joista yksi on 9-vuotiaan Mahmoudin koti. Tai siitä on tullut hänen kotinsa viimeisen viiden vuoden aikana. Sukulaiset ja ystävät asuvat lähellä, sillä he pakenivat sotaa samaan aikaan Mahmoudin perheen kanssa Homsin eteläpuolella sijaitsevaan Hessyan teollisuuskaupunkiin.
Tyhjässä tehdashallissa asuminen on poikkeuksellinen asumisratkaisu yli kuuden miljoonan maan sisäisen pakolaisen joukossa, mutta katto ja seinät suojaavat hyvin sateelta ja tuulelta.
- He kysyivät omistajalta luvan tehtaassa asumiseen, paikallinen UNICEFin työntekijä kertoo.
Hessyassa koulua käydään vuoroissa alueelle pystytetyissä parakeissa. Liikkuva, pakettiauton takaosasta toimiva terveysklinikka saapuu säännöllisesti paikalle antaen perheille mahdollisuuden tuoda lapsensa hoitoon.
Monet alueen lapsista joutuvat käymään koulun lisäksi töissä, mutta Mahmoud saa keskittyä koulunkäyntiin, koska hänen äitinsä on saanut töitä läheiseltä tehtaalta ja pystyy elättämään perheensä.
- Herään aamulla, käyn pesulla ja lähden kouluun. Koulun jälkeen käyn jälleen pesulla, opiskelen lisää, katson hieman televisiota ja menen nukkumaan, Mahmoud kertoo päivärutiinistaan.
Kova talvi
Hessyasta noin 20 kilometrin päässä sijaitsevaa Homsin kaupunkia pidetään Syyrian sisällissodan alkupisteenä. Hallituksen vastaiset mielenosoitukset alkoivat kaupungista keväällä 2011. Homs on kooltaan kuin Helsinki ja taloudelliselta profiililtaan kuin Tampere muinoin – vanha teollisuuskaupunki, jonka painopiste on tekstiilintuotannossa. Homs koki pahoja tuhoja sodan alkuvuosina, mutta on nykyään pääosin rauhallinen.
Porauksen ääni kaikuu pitkälle kerrostalon avoimesta julkisivusta al-Waerin kaupunginosassa, jossa osa ihmisistä on aloittanut kotiensa kunnostamisen tilanteen rauhoituttua. Kadulla perheet jonottavat UNICEFin toimittamia lasten talvivaatepaketteja. Vielä joulukuun lopulla tarkenee, mutta talven viivästyminen on usein merkki siitä, että lähestyvä talvi on poikkeuksellisen kylmä. Yksi perhe avaa laatikkonsa, josta paljastuu ainakin takki, alusasukerta, sukkia ja talvikengät.
UNICEF on tätä talvea silmällä pitäen toimittanut Syyriaan talvivaatepaketteja yhteensä yli 100 000 lapselle. Talvivaatepakettien jako on yksi kolmesta tavasta, jolla UNICEF auttaa perheitä valmistautumaan kylmään säähän.
- Jaamme talvivaatteita erityisesti vaikeasti tavoitettavissa olevilla alueilla. Toinen tapa on jakaa lipukkeita, joilla perheet voivat hankkia itse talvitarvikkeita valituista kaupoista. Kolmas tapa on rahansiirrot, jotka kohdistetaan perheisiin, joilla on vammaisia lapsia, UNICEFin Binte-Shafique kertoo.
Ihmeiden aika
Syyrian sodan loppumisesta on ollut paljon puhetta äärijärjestö Isisin menetettyä runsaasti asemiaan maassa viime vuoden aikana. Rauhan saavuttamiseksi riittää kuitenkin vielä paljon tehtävää, sillä maassa on viimeisten vuosien aikana ollut lukemattomia aseellisia ryhmittymiä.
Vaikka rauhansopimus solmittaisiin, se ei ole kriisin loppu, sillä lapset ovat sodan aikana kärsineet valtavasti, muistuttaa UNICEFin Binte-Shafique.
- Kaikki UNICEFin ohjelmat maassa jatkuvat, mutta painopistettä siirretään enemmän yksilöiden ja yhteisöjen kykyyn hoitaa itse asioitaan. Keskitymme erityisesti nuoriin, jotta Syyriassa ei menetetä yhtään sukupolvea, Binte-Shafique sanoo.
Syyrian toivo on lapsissa ja nuorissa. Kulman takana Hassanin kodista Taybat al-Imamissa on nuorten ja lasten talo. Sen sisäpihalle on ripustettu lappuja, joihin lapset ja nuoret ovat saaneet kirjoittaa toiveitaan tulevaisuudelle.
- We want to remove the darkness of the night and perform a miracle, lukee englanniksi yhdessä lapuista.
Periksi ei anneta. Syyrian lapset haluavat poistaa pimeyden ja tehdä ihmeen.
Kuvateksti: 14-vuotias Hassan menetti kätensä sotimisen jäljiltä jääneen ammuksen räjähdettyä Taybat al-Imamin kaupungissa Haman maakunnassa.
