Entinen lapsisotilas Mohamed Sidibay: Koulutus pelasti minut

Mohamed Sidibayn tarina on vahva todistus siitä, että toivoa on aina.

Sidibay, 26, opiskelee lakia huippuyliopistossa Yhdysvalloissa ja kiertää ympäri maailmaa puhumassa lapsisotilaiden vapauttamisen ja heikoimmassa asemassa olevien lasten koulutuksen puolesta. Hän vieraili Suomessa helmikuun lopussa UNICEFin Justice for Children -tilaisuudessa.

Sidibay on avoin, hymyilevä ja vaikuttava puhuja. Onkin vaikea uskoa korviaan, kun hän kertoo lapsuudestaan.

Perhe surmattiin
5-vuotiaan silmien edessä

Sidibay syntyi Sierra Leonessa. Kun hän oli 5-vuotias, vallankumouksellisen Revolutionary United Front -ryhmän (RUF) asemiehet tappoi hänen vanhempansa hänen silmiensä edessä. Sitten hänet pakotettiin lapsisotilaaksi.

Hänelle annettiin rynnäkkökivääri, joka oli pidempi kuin hän itse. Koulutuksena lapsille näytettiin Rambo-elokuva. Sen jälkeen vaihtoehtoja oli kaksi: ampua tai tulla itse ammutuksi.

Viiden kuukauden kuluttua sieppauksestaan poika päätti paeta.

5-vuotias ei päässyt pitkälle. Yleensä pakoa yrittäneet lapset tapettiin varoituksena muille. Sidibaysta tuli toisenlainen varoittava esimerkki. Hänen päälleen kaadettiin sulaa muovia ja hänet hakattiin henkihieveriin.

UNICEF sytytti
toivon kipinän

Sidibay oli melkein 10-vuotias vuonna 2002, kun hän lopulta vapautui asejoukosta. Pahin painajainen oli ohi, mutta ihmiset suhtautuivat entisiin lapsisotilaisiin epäluuloisesti. Sidibay eli käytännössä kodittomana.

- Köyhyys estää haaveilun. Voi haaveilla siitä, että seuraavana päivänä olisi ruokaa, ei muusta, Sidibay sanoo.

Toivon kipinä leimahti ensimmäisen kerran, kun UNICEF järjesti Sidibayn kouluun. Koulu ei olisi halunnut ottaa häntä sisään, mutta suostui lopulta, kun UNICEF lahjoitti koulun kaikille oppilaille koulutarvikkeet.

- Kunpa voisin kertoa, että rakastuin heti koulunkäyntiin. Aluksi en kuitenkaan pitänyt koulusta. Se oli minulle vaikeaa, sillä en osannut lukea kuten muut oppilaat. Kävin siellä kuitenkin, koska se oli minulle kaikkein turvallisin paikka.

Opiskelu alkoi maistua, kun Sidibay oppi lukemaan ja kirjoittamaan.

Kodittomana
Yhdysvalloissa

14-vuotiaana Sidibayn elämänsä mullistui seuraavan kerran. Amerikkalainen järjestö toi hänet puhumaan rauhankonferenssiin Yhdysvalloissa.

Paluumatkalla JFK:n lentokentällä New Yorkissa teini-ikäinen poika teki ison päätöksen. Hän käveli ulos lentokentältä ja päätyi harhailemaan neljän kuukauden ajan kodittomana, kielitaidottomana ja rahattomana ympäri Yhdysvaltoja.

Viimeisenä toivonaan hän soitti amerikkalaiselle dokumentaristille, johon oli törmännyt kotimaassaan. Onni potkaisi ja dokumentaristi löysi Sidibaylle pysyvän sijaisperheen.

Sidibay pääsi hyvätasoiseen julkiseen kouluun. Koulunkäynti heikolla kielitaidolla ja muutaman vuoden koulutaustalla oli vaikeaa, mutta Sidibay päätti taistella. Nyt hänellä oli onneksi tukenaan sijaisvanhemmat, jotka välittivät hänestä.

- Minulle oli aivan uutta, että minulla oli tarpeeksi ruokaa ja oma huone. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulta kysyttiin, olinko tehnyt kotiläksyt. Ilman tätä tukea en olisi päässyt yliopistoon.

Sidibay ei osaa selittää, miten hän on pystynyt pärjäämään elämässä järkyttävistä lapsuuden kokemuksista huolimatta.

- Ainoa asia, jonka osaan paikantaa, on koulutus. UNICEF oli ensimmäinen taho, joka taisteli koulutukseni puolesta.

Riippumaton oikeusjärjestelmä
Sierra Leoneen

Kun Sidibay päätti hakea opiskelemaan lakia, hän ajatteli synnyinmaataan Sierra Leonea.

Sidibayn mukaan Sierra Leonen tapaisissa maissa ongelma on, että säädettyjen lakien noudattamista ei valvota ja siksi ihmiset eivät kunnioita niitä. Tämä hidastaa myös lapsen oikeuksien toteutumista.

- Kun olen valmistunut, haluan mennä takaisin Sierra Leoneen ja rakentaa maahan vahvaa ja riippumatonta oikeusjärjestelmää.

Sitä ennen nuori mies haluaa auttaa heikoimmassa asemassa olevia lapsia saamaan äänensä kuuluviin. Hän kiertää puhumassa kaikkien lasten koulutuksen puolesta muun muassa kansainvälisen Global Partnership for Education -aloitteen lähettiläänä.

- Minulla on ollut onnekkaita sattumia elämässäni ja olen saanut tukea. Lapsen koulutuksen ei kuitenkaan pitäisi riippua onnesta. Se on jokaisen lapsen oikeus.

Lisätietoa

Lue, miten UNICEF auttaa lapset vapaiksi asejoukoista.