Eriarvoistuminen näkyy koulussa meillä ja muualla
Meidän on estettävä oman koulutusihmeemme rapautuminen, jotta voimme uskottavasti auttaa köyhiä maita kehittämään omia koulutusjärjestelmiään, kirjoittaa asiantuntijamme Mia Malama.
Suomessa vierailee opetusalan ammattilaisia eri puolilta maailmaa tutustumassa ”koulutusihmeeseemme”, ja esittelemme heille mielellämme erinomaista kouluamme.
Tärkeää olisi aina kertoa vieraille kattavasti myös arvoperustasta, jolle saavutuksemme ovat rakentuneet: ne pohjaavat yhdenvertaiseen, laadukkaaseen ja julkiseen peruskoulujärjestelmään. Kaikille lapsille ja nuorille on haluttu tarjota yhdenvertaiset eväät riippumatta heidän kotitaustastaan.
Siksi Suomessa ei juurikaan ole yksityiskouluja. Koulujen väliset erot ovat pieniä ja opetus hyvää. Vanhemmat ovat voineet laittaa huoletta lapsensa lähikouluun.
Suomessa lapset myös opiskelevat yhdeksän vuotta samassa koulujärjestelmässä. Vasta sen jälkeen koulutuspolut eriytyvät. Tämäkin on tasoittanut oppilaiden kotitaustasta aiheutuvia eroja.
Koulut eriytyvät ja kotitaustan merkitys kasvaa
Viime aikoina asuinalueet ja samalla myös koulut ovat alkaneet eriytyä varsinkin suurissa kaupungeissa.
Lisäksi lasten kotitaustan merkitys oppimistuloksille on tutkimusten mukaan lisääntynyt. Tämä näkyi myös juuri julkaistuissa PISA-tuloksissa.
Vastaavia tuloksia saatiin viime vuonna YK:n lastenjärjestön UNICEFin Report Card -tutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan vanhempien ammatti vaikuttaa Suomessa voimakkaasti 15-vuotiaiden jatko-opiskelusuunnitelmiin.
Suorittavan työn ammateissa työskentelevien vanhempien lapset uskovat huomattavasti harvemmin suorittavansa korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinnon kuin asiantuntija-ammateissa työskentelevien vanhempien lapset. Kysymykseen vastanneet lapset olivat yhtä hyviä lukijoita.
Maat asetettiin paremmuusjärjestykseen sen perusteella, kuinka vähän vanhempien tausta vaikuttaa lasten tulevaisuudensuunnitelmiin. Tässä vertailussa Suomi sijoittui 35 maasta vasta 21. sijalle.
Kehittyvissä maissa koulutuksen eriarvoisuus on vielä karumpaa
UNICEFin ohjelmamaissa kaksi kolmasosaa köyhimmistä lapsista ja nuorista ei ole joko koskaan päässyt kouluun, on keskeyttänyt peruskoulun tai on vieläkin alakoulussa, vaikka he eivät ikänsä puolesta sinne enää kuuluisi.
Monissa maissa enemmistönkin oppimistulokset jäävät laihoiksi. Puhutaan globaalista oppimisen kriisistä.
UNICEFin vuosien 2019–2030 koulutusstrategia painottaa opetuksen laadun parantamista ja haavoittuvimpien ryhmien tukea. On myös kehitettävä maiden koulutusjärjestelmiä ja turvattava lasten ja nuorten koulunkäynti konfliktialueilla.
Suomella on tässä paljon annettavaa. Kehitysyhteistyössä olisi hyvä keskittyä julkisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen siten, että ensisijainen tavoite on vähentää eriarvoisuutta.
Yhteinen arvopohja ja tavoite ovat tärkeitä myös yritysyhteistyössä ja koulutusviennissä, jossa kehitetään paljolti yksityistä palveluntarjontaa. Vaikka Suomessa ei ole maksullisia yksityisiä kouluja, maailmalla ne ovat yleisiä. Suomalaisten toimijoiden on pohdittava, ovatko he työllään lisäämässä vai vähentämässä eriarvoisuutta.
Ennen kaikkea meidän on estettävä oman ”koulutusihmeemme” rapautuminen, jotta voimme jatkossakin esitellä sitä ja uskottavasti auttaa köyhiä maita kehittämään omia koulutusjärjestelmiään.
***
Julkaistu: 16.12.2019
Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Kehitys-lehden numerossa 4/2019. Kolumnia on päivitetty mm. tuoreimpien PISA-tulosten osalta.
Otsikkokuva: © UNICEF/Suomi 2018/Hanna-Kaisa Hämäläinen
