Kurkistus kulisseihin
Matkustimme helmikuussa Malawiin kuvausreissulle. Lue, miten yllätimme lapset ja teimme vaikutuksen Jasper Pääkköseen.
Yksi töyssy lisää ja UNICEFin jeeppi suti tyhjää. Malawin maaseudun kuoppaiset hiekkatiet olivat muuttuneet iltapäivän sateessa upottavaksi mutavelliksi.
Suomesta matkannut retkikunta ei ollut vielä edes määränpäässään, kun se oli jo jumissa.
– Ehdimmepä siinä suunnittelemaan seuraavien päivien aikatauluja ja reittejä niin, ettemme juuttuneet enää, kertoo Suomen UNICEFin markkinointi- ja viestintäjohtaja Riikka Kämppi reissun jälkeen ja leväyttää iloisen virnistyksen.
Heti perään Kämppi toteaa, että sade tuli maanviljelyksen kannalta hyvään saumaan.
Asenne kertoo paljon kuvausmatkojen luonteesta. Matkalla voi sattua mitä vain, suunnitelmia säädetään lennossa ja tärkeintä ovat paikalliset perheet.
Viis mutaan hautautuneesta autosta, kun vettä sataa viereiselle pellolle, joka ruokkii kylän lapset.
Heitähän sinne lähdettiin auttamaan.
Kaiken piti olla valmista
Matkan tarkoituksena oli saada kuvamateriaalia MTV3-kanavalla maaliskuussa esitettyyn UNICEF Maailman tärkein ilta -ohjelmaan.
Ohjelman tavoitteena oli vakuuttaa mukaan uusia tukijoita.
– Malawi edustaa hyvin kohteita, joita kuukausilahjoittajat tukevat. Se on köyhä maa, jossa UNICEFilla on pitkäjänteisiä kehitysohjelmia lasten hyväksi, Kämppi kertoo.
Päiväkodin lapset ovat käsipesulla.
Kämppi saapui Malawiin ohjelmaa käsikirjoittaneen Heli Lekkan kanssa kaksi päivää ennen muuta kuvaussakkia.
He olivat etukäteen sopineet UNICEFin Malawin maatoimiston kanssa tutustumisesta UNICEFin terveys- ja koulutustyöhön Dedzan läänissä alle sadan kilometrin päässä maan pääkaupungista Lilongwesta.
Kaiken piti olla valmista, kun Jasper Pääkkönen, hänen kumppaninsa Alexandra Escat ja laulaja Laura Närhi saapuisivat.
– Julkkikset toimivat tavallaan siltana. Katsojat tuntevat heidät ja voivat samaistua heidän kokemiinsa asioihin, Kämppi selittää.
Kämppi ei ole huolissaan siitä, että julkisuuteen tottuneet ihmiset vain näyttelisivät kameralle.
– Jos et ole vilpitön, se näkyy, Kämppi sanoo.
Hän lisää, ettei matkalta makseta palkkaa, ja ajan löytäminen kiireisten ihmisten aikatauluista on usein pienoinen ihme.
Pääkkönen matkusti Malawista lähes suoraan Oscar-gaalaan Los Angelesiin. Hän kommentoi matkan jälkeen Iltasanomille: ”Blackkklansman on toki tuonut minulle uusia mahdollisuuksia ja avannut ovia, mutta arvotan UNICEFin kuvausreissun paljon korkeammalle.”
Jokin teki Pääkköseen vaikutuksen Malawissa.
Sattuma puuttuu peliin
Kuvauspäiviä oli yhteensä kolme, ja ne alkoivat aikaisin. Kämppi keräsi aamupalatilaukset valmiiksi jo edellisiltana, jotta aikaa ei hukattaisi odotteluun.
– Paikallisia nauratti hirveästi, kun tilasin kahvia kaksi kuppia per nenä. Ei kukaan siellä sellaisia määriä kahvia juo!
No, oliko kaikki valmista Pääkköselle, Escatille ja Närhelle?
– Emmehän me koskaan tienneet, ketä tulisimme kuvaamaan ohjelmaan, Kämppi sanoo.
Matkaohjelma oli luotu niin, että ryhmä pääsisi tutustumaan UNICEFin työn osa-alueisiin, mutta voisi tilaisuuden tullen livetä seuraamaan vastaan tulevien ihmisten elämäntarinoita.
UNICEFin eettiset säädökset ovat tiukat, joten jokaisen henkilön kuvausluvat huolehdittiin tarkasti kuntoon. Maatoimiston väki auttoi selvittämään, ettei ylimääräisestä huomiosta ja julkisuudesta aiheudu yhdellekään lapselle haittaa.
Oli täydellinen sattuma, että kuvausryhmä oli eräässä kylässä juuri, kun sen läpi kulki mies UNICEFin liivi yllään. Hänellä oli selässään reppu, käsissään hän kantoi lapsen punnituslaitetta.
Mies oli Mike Kachepamwendo, aluetta kiertävä yhden miehen terveysasema. Repussa oli UNICEFin hankkimat välineet ja lääkkeet.
– Mike tiesi jokaisen kylän lapsen nimen ja terveyshistorian. Hänestä näki, miten omistautunut hän oli työlleen, Kämppi sanoo.
Oli selvää, että hän pääsisi suomalaiseen TV-ohjelmaan.
Seuraamalla Kachepamwendon työtä kuvausryhmä tapasi äidin, joka toi pahasti aliravitut kaksosensa terveystarkastukseen.
Muutaman viikon kuluttua TV-ruudussa nähtiin, kuinka Laura Närhi kohtasi malawilaisen äidin pienokaistensa kanssa. Kummatkin liikuttuivat, kun vauvat rupesivat syömään maapähkinätahnaa, jonka avulla he hiljalleen toipuvat aliravitsemuksesta.
Seuraavaksi jo seurattiin sydän syrjällään, oliko vauvoilla hiv-tartunta.
Kun testitulos näytti, ettei kaksosilla ole tartuntaa, koko kuvausryhmä huokaisi.
Ilo, joka valloittaa
Pääkkönen on jo kuvaamassa elokuvaa Aasiassa, mutta palaa mielellään Malawin matkan tunnelmiin sähköpostitse.
– Malawissa yllätti ihmisten ylitsepursuava iloisuus ja ylipäänsä kaikkialla vallitseva rauhallinen tunnelma, joka johtunee siitä, että maassa ei ole koskaan sodittu, hän pohtii.
Pääkkönen pääsi kumppaninsa Alexandra Escatin kanssa tutustumaan muun muassa päiväkotiin, joka toimi puun alla. Lelut oli tehty vanhoista ruokapurkeista, mutta paikka oli tärkeä.
Päiväkoti vapautti vanhemmat töihin, ja lapset saivat huolenpitoa.
Pääkkönen kiinnitti huomiota lasten pömpöttäviin vatsoihin ja ihossa näkyviin tauteihin.
– Taudeista ja nälästä huolimatta lasten loputtomat hymyt ja ilo oli valloittavaa, mutta samalla riipaisevaa, hän sanoo.
Pääkkönen kohtasi lapset mutkattomasti. Leikki ja kieputti heitä käsissään.
– Lasten kanssa vietetty aika oli erityistä. Köyhyyden ja nälän keskellä elävät lapset eivät tietenkään ymmärrä omaa köyhyyttään samalla lailla kuin me sen ymmärrämme, Pääkkönen sanoo.
Pariskunta pääsi seuraamaan läheltä UNICEFin tukemaa työtä myös kouluissa ja terveyskeskuksissa. Työntekijät jäivät mieleen.
– Paikallisten, itsekin musertavan köyhyyden keskellä elävien vapaaehtoisten ponnistelu lasten auttamiseksi oli yksi matkan vaikuttavimmista asioista.
Esimerkiksi päiväkodin lasten ruoasta huolehti koko kylä.
Näkemänsä jälkeen Pääkkönen on ollut aktiivinen UNICEFin työn puolestapuhuja.
Matkalla mukana ollut kuvaaja Jari Kivelä päätti antaa myös lasten hoitaa kuvaushommia. Näyttelijä ja malli antoivat kaikkensa pienille valokuvaajille.
Ensimmäistä kertaa valokuvissa
Matkalla mukana ollut kuvaaja Jari Kivelä päätti näyttää päiväkodin lapsille heistä ottamiaan kuvia. Lasten silmät suurenivat, kun he katsoivat kameran kuvia.
Tilanne olisi suomalaisille lapsille tavallinen. Kukapa ei olisi nähnyt itsestään kännykkäkuvaa. Mutta nopeasti selvisi, että moni lapsista näki oman valokuvansa ensimmäistä kertaa. Osa ei ollut nähnyt itseään edes peilistä.
– Se riemu, kun lapset näkivät itsensä ja kaverinsa kuvissa, Kämppi muistelee.
– He kävivät kaikki tunteet läpi hämmästyksestä silkkaan onneen.
Kämppi pohtii, että kuvausryhmälle matka antoi hiukan samanlaisen kokemuksen.
– Tuli katsottua itseään peiliin ja varmistettua, että tässä työssä haluan olla mukana.
***
Kuvat: Jari Kivelä, ellei toisin mainittu.
Otsikkokuva: Jasper Pääkkösen ja tämän kumppanin Alexandra Escatin tehtävänä oli kiinnittää katsojien huomio asioihin, joista muuten harva kuulisi. Puomin varressa oli äänimies Sami Ahonen ja kuvaajana Janne Rehmonen.
Julkaistu: 16.5.2019
