Mosambikilaisten hurja auttamisen halu koskettaa – ”Ihmiset ovat kuin suurta perhettä”

Mitä UNICEFin Mosambikin maatoimistossa tapahtui aivan ensimmäiseksi Idain iskettyä?

Toimistollamme alkoi heti kuhina ja klusteritoiminta* aktivoitiin yhteistyössä hallituksen ja Maailman ruokahjelman (WFP) kanssa. Selvitystiimi, jossa oli eri sektoreiden asiantuntijoita, lähetettiin alueelle kartoittamaan tuhon laajuutta ja tarpeita. Avustustoiminta aloitettiin hyvin nopeasti. Ihmiset tekevät pitkää päivää suurella sydämellä.

* Klusterit tarkoittavat humanitaarisen työn osa-alueita, joiden toteuttamisvastuu on jaettu avustustoimijoiden kesken. Mosambikissa UNICEF on vastuussa vesi- ja sanitaatiotyöstä sekä lasten ravitsemuksesta yhdessä Mosambikin hallituksen kanssa. Lasten koulunkäynnistä UNICEF vastaa yhdessä Save the Children -järjestön ja hallituksen kanssa.Toimimme aktiivisesti myös lastensuojelun ja terveysklusterin alalla.

Miten mosambikilaiset itse ovat reagoineet katastrofiin?

Aluksi Idain iskettyä Sofalan maakuntaan kaikki yhteydet sinne katkesivat. Ihmiset yrittivät epätoivoisesti saada tietoa siellä asuvista perheenjäsenistään. Myös moni kollegani ei saanut yhteyttä perheisiinsä ja epätieto rakkaista vaivasi.

Kun tietoa alkoi pikkuhiljaa ilmaantua, reaktiot olivat hiljaisen järkyttyneitä. Kuvat valtoimenaan virtaavista vesimassoista ja tuhosta tuntuivat epätodellisilta.

Kuvia katoilla ja puissa paossa olevista ihmisistä kiersi sosiaalisessa mediassa. Alkujärkytyksen jälkeen ihmiset ryhtyivät kuin yhteisestä päätöksestä talkoisiin. Tuntui, että jokaisessa kodissa ja työpaikassa tehtiin keräyksiä. Tiedotusvälineissä alettiin ohjeistaa, mistä asioista on suurin tarve.

Ihmiset ovat olleet todella solidaarisia, kuin yhtä perhettä.

Helcio Filipe Antonio pitää sylissään pientä Anderson Tackdia. Lapset ja perheet on majoitettu Samora Machelin koululle Beiran kaupungissa. © UNICEF/UN0291173/de Wet AFP-Services

Itse kävin viime viikolla satamassa, jonne oli asetettu keräyspiste lahjoituksille, jotka lähetettiin laivan mukana Beiraan. Satamaan piti jonottaa, koska lahjoittajia oli niin paljon. Osa ihmisistä kantoi patjoja päänsä päällä, osa toi ruokatarvikkeita, kattiloita, vaatteita. Vapaaehtoiset pakkaajat muodostivat ihmisketjuja, ja avustuspaketit liikkuivat kädestä käteen, kun he lauloivat tsempaten toisiaan kuumassa ja kosteassa ilmassa. 

Paikalliset ovat myös lähettäneet tuttujen mukana rahaa perheilleen – Beirassa rahaa ei ole saanut nostettua automaateista tietoliikenteen mentyä poikki. Työpaikoilla on ostettu perustarpeita, kuten riisiä, papuja, hygieniatarvikkeita jne. jotka on lähetetty laivan tai lentokoneiden mukana Beiraan. Niitä, joilla on perhettä vielä Beirassa, tuetaan läsnäololla.

Itse katastrofialueella esimerkiksi koulut on avattu kotinsa menettäneiden suojiksi. Aluksi kalastajat hakivat veneillään turvaan katoilla ja puissa paossa olevia ihmisiä.

Kuinka evakuointi- ja pelastustyöt etenevät?

Evakuointioperaatiot jatkuvat edelleen. Samaan aikaan UNICEF keskittyy jo seuraavaan vaiheeseen eli puhtaan veden ja sanitaation hoitamiseen, ravinnon takaamiseen, terveydenhuoltoon sekä erityisesti lasten ja naisten suojeluun ja psykologiseen tukeen.

Terveyden osalta pyrimme ennaltaehkäisemään tauteja muun muassa kolerarokotuksin. Lapset pyritään saamaan myös mahdollisimman nopeasti takaisin opintojen pariin. Tämä tuo turvaa ja rutiinia muuten kaoottisessa tilanteessa.

Onko arvioita siitä, kuinka kauan menee, että tulvat laskevat?

Tulvat laskevat hitaasti, ja täällä on edelleen laajoja alueita veden peitossa. Avun tarve on valtava, ja tulee kestämään pitkään ennen kuin Mosambik pystyy nousemaan tilanteesta

Millä kulkuvälineillä apua saadaan vaikeasti saavutettaville alueille?

Pääasiassa helikoptereilla ja pienkoneilla. Nyt myös rekoilla alueille, jonne pääsee.

Miten varmistetaan, että apu menee perille?

UNICEFilla on vahva osaaminen humanitaarisesta avusta, ammattitaitoiset työntekijät ja toimiva järjestelmä. UNICEFin työntekijät ovat itse paikalla katastrofialueella, suoran avustamisen lisäksi koordinaatiotehtävissä ja tekemässä tarvearviointeja.

Apu perustuu tilannearvioon ja tiiviiseen koordinaatioon toisten toimijoiden kanssa. Kansallinen Katastrofinhallintainstituutti johtaa työtä.

Mitkä ovat suurimmat vaikeudet avustustyössä?

Aluksi se, että oli täysi pimento, kun ei ollut puhelin- tai muita yhteyksiä. Pelastusoperaatioita vaikeuttavat heikot kulkuyhteydet, koska tiet ovat joko tuhoutuneet tai vielä veden alla. Myös avustuksia vieviä lentokoneita ja helikoptereita on rajallisesti.

Tautien uhka on suuri ja käymme kujanjuoksua ajan kanssa. Avun tarve on valtava.

Minkälaisia onnistumisia on tähän mennessä koettu?

Esimerkiksi UNICEFin WASH-tiimi (WASH=vesi, sanitaatio ja hygienia) jatkaa upeaa työtään. Olemme saaneet yhdessä Mosambikin hallituksen ja Iso-Britannian kehitysyhteistyösaston (DFID) kanssa korjattua Beiran vesijärjestelmän ja 500 000 ihmistä saa nyt puhdasta vettä!

Puhdas vesi pelastaa ihmishenkiä, sillä seisova vesi edistää monien sairauksien, kuten ripulitautien, koleran ja malarian leviämistä. Seuraavaksi kilvassa aikaa vastaan pyritään korjaamaan Beiran lisäksi muiden alueiden puhtaan veden saanti, mutta alueet ovat osin vielä tulvaveden vallassa.

Olemme myös aloittamassa yhdessä terveysviranomaisten kanssa massiivisen kolerarokotuskampanjan. Tavoitteena on rokottaa noin 900 000 ihmistä. Rokotteet ovat juuri saapumassa Mosambikiin.

Mitä haluaisit kertoa sieltä yleisölle täällä Suomessa

Tämä on valtava katastrofi, ja lapset ovat kärsineet erityisesti. Pelkästään UNICEF tukee tässä vaiheessa puolta miljoonaa lasta – se on melkein Helsingin väkiluvun verran lapsia.

YK nosti Idain korkeimpaan kriisiluokkaan eli samaan kuin Syyria ja Jemen.

Mosambikin hallitus johtaa pelastustöitä, mutta apu on tarpeen. Mikään maa ei pystyisi vastaamaan tällaiseen katastrofiin yksin. UNICEF on sitoutunut auttamaan, ja tiimimme pitää huolta siitä, että apu menee perille. Me emme anna periksi.

Olemme kiitollisia Mosambikin lasten puolesta kaikesta tuesta ja rohkaisusta, jota olemme saaneet myös suomalaisilta esimerkiksi Suomen UNICEFin kautta.

Pauliina Mulhovo