Näin luet pakolaisleirin mielialaa
Maailma on täynnä erilaisia merkkejä, kun niitä vain osaa tulkita.
Mediassa on aika ajoin juttuja siitä, kuinka esimerkiksi valtavista pizzatilauksista tai sports tracker -tyyppisistä sovelluksista saattaa pystyä paikantamaan armeijan tukikohtia tai liikkeitä.
Taannoisella Bangladeshin reissullani opin tulkitsemaan vähän toisenlaista signaalia – sitä, miten pakolaisleirin myyntikojuista luetaan yleistä mielialaa.
Pidän teitä kuitenkin hetken jännityksessä.
Suomen UNICEFin viestintäpäällikkö Kirsi Haru vieraili maailman suurimmalta pakolaisleirillä Bangladeshissa huhtikuun lopulla. © UNICEF/Bangladesh 2019/Haru
Maailman suurimmalla pakolaisleirillä
Vietin juuri viikon Cox’s Bazarissa rohingyojen parissa. Se on yksi niistä maailman kolkista ja yksi niistä kansoista, jotka moni joutuu tsekkaamaan ensin Wikipediasta.
Pähkinänkuoressa kyse on tästä:
Rohingya-muslimit ovat Myanmarissa asuva vähemmistö. Heillä ei kuitenkaan ole Myanmarin kansalaisuutta, eivätkä he ole mukana väestölaskennassa. Heidän mahdollisuuksiaan käydä koulua, tehdä työtä ja liikkua vapaasti on rajoitettu. Rohingyat ovat myös kohdanneet suoranaista vainoa jo vuosikymmenien ajan.
Poika vedenhakureissulla Cox's Bazarin pakolaisleirillä. © UNICEF/UN0135716/Nybo
Aivan kuten palestiinalaiset, kurdit ja romanit, he ovat kansa vailla omaa valtiota.
Elokuussa 2017 Myanmarin armeija aloitti rohingyoihin kohdistuneen etnisen puhdistuksen. YK:n ihmisoikeusneuvoston mukaan maassa syyllistyttiin kansanmurhaan. Yhden kuukauden aikana puoli miljoonaa rohingyaa pakeni Bangladeshin puolelle. Vuoden loppuun mennessä heitä tuli 200 000 lisää.
Näiden tapahtumien seurauksena Bangladeshin Cox’s Bazarissa asuu nyt yhteensä liki miljoona rohingya-pakolaista. Suurin pakolaisleiri Kutupalong on tällä hetkellä yli 600 000 ihmisen koti. Leiri on pinta-alaltaan vain muutamia neliökilometrejä eli Helsingin ydinkeskustan kokoinen.
”Onko tilanne toivoton?”
Yleisimmät kysymykset minulle reissun jälkeen ovat olleet, onko tilanne toivoton, jäävätkö rohingyat pysyvästi Bangladeshiin ja minkälainen mieliala ihmisillä siellä on.
Viisivuotias Ripa Akter kantaa sylissään yksivuotiasta Mohammadia. © UNICEF/Bangladesh 2019/Kivelä
Toivo ja toivottomuus ovatkin asioita, joita hätäaputyössä joutuu paljon pohtimaan. En ole kuitenkaan vielä koskaan päätynyt täyteen toivottomuuteen.
Ihmisissä ympäri maailmaa on käsittämätöntä resilienssiä – kestokykyä, joka vetää nöyräksi.
Toisekseen on pakko uskoa, että lapsilla on aina toivoa. Parhaimmillaan heistä pulppuaa ilo keskellä maailman vaativimpia olosuhteita. Ja jos ilo on hiipunut, me teemme kaikkemme, että lapsi toipuu.
Toipumisen tärkeimpiä avaimia ovat tavalliset, turvalliset asiat, kuten leikki ja koulu.
Myyntikojut kertovat
Pitkin poikin pakolaisleirin kapeita ja pölyisiä kujia on pieniä myyntikojuja. Niissä myydään vihanneksia, riisiä, kanoja, juomia, vesiastioita, vaatteita, sandaaleja.
Aukion laidalla pakolaisleirin uumenissa on pieniä myyntikojuja. © UNICEF/Bangladesh 2019
Paikallinen UNICEFin kollegani hihkuu onnellisena nähdessään vielä jotain muuta. ”Olen niin tyytyväinen”, hän myhäilee. ”Kun viimeksi kävin leirin tässä osassa, näitä ei vielä ollut”.
Menemme lähemmäs tutkimaan tätä ihmettä: useassa kojussa on myynnissä jonkinlaisia leluja.
”Nämä ovat loistava merkki”, kollega kertoo kasvot loistaen. ”Kun ihmiset alkavat ajatella leluja, se tarkoittaa, että he ovat päässeet pahimman yli.”
Kun minulta siis kysytään, minkälainen mieliala pakolaisten keskuudessa on, vastaan että se on toiveikas. Ovathan lelut ilmestyneet kauppoihin!
***
Julkaistu: 3.5.2019
Otsikkokuva: Leikki on lasten työtä ja samalla parasta terapiaa. UNICEFin tukemassa lapsiystävällisessä tilassa leikitään, lauletaan, pelataan ja piirretään. Tarjolla on myös psykososiaalista tukea sitä tarvitseville lapsille ja perheille. © UNICEF/Bangladesh 2019
Tiesitkö, että UNICEF takaa puhtaan veden sadoille tuhansille lapsille ja heidän perheilleen Cox's Bazarin pakolaisleirillä.
