Siirry sisältöön

Terroristien lapsia? Ei, vaan lapsia.

Keskustelu vierastaistelijoiden lapsista keskittyy tällä hetkellä lasten vanhempiin. Suomi ei voi syrjiä lapsia heidän huoltajiensa perusteella, kirjoittaa UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki.

Inka Hetemäki Näkökulma
Inka Hetemäki
Vuodenvaihteessa taistelut Syyrian Isisin viimeisessä linnakkeessa Hajinin piirikunnassa kiihtyivät ja tuhansia äitejä lapsineen pakeni Isisin hallitsemalta alueelta jalkaisin satoja kilometrejä Al-Holin pakolaisleiriin.
© UNICEF/ Syria 2019/ Delil Souleiman

Suomessa keskustellaan nyt järkyttävistä lapsiin kohdistuneista rikoksista ja oikeusloukkauksista, mutta keskustelua tuntuu riivaavan perspektiiviharha. Lasten sijaan puhutaankin heidän vanhemmistaan tai asiaan muuten liittyvistä aikuisista.

Näin kävi keskustelussa Oulua ja Suomea ravisuttaneista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Keskustelu, samoin kuin hallituksen sittemmin laatima toimenpideohjelma, keskittyi tekijöiden maahanmuuttajataustaan eikä kaiken lapsiin kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun estämiseen.

Tähän on kuitenkin mitä suurin tarve, kuten äskettäinen suuren pedofiiliringin paljastuminen Suomessa osoitti. Ringin epäillyt ovat kantasuomalaisia.

Samoin on käymässä, kun keskustellaan Isis-vierastaistelijoiden lapsista. Ei puhuta lapsista, vaan heidän vanhemmistaan. Tällöin unohtuu Suomea sitovan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoite: jokaista lasta tulee kohdella ensisijaisesti lapsena.

Lapsi on aina ”vain” lapsi, ei sen enempää, muttei totisesti myöskään vähempää.

Lapsen laiminlyönti tulee kalliiksi
koko yhteiskunnalle

Lapsen oikeuksien sopimuksessa määritellään, että lapsen etu huomioidaan aina ensisijaisesti. Näin siksi, että lapsuus on paitsi erityisen haavoittuvaa aikaa, myös yhteiskunnan tulevaisuuden ja kestävyyden kannalta ainutlaatuinen ajanjakso.

Kaikki lapsuutta heikentävät ja vaarantavat seikat ovat kohtalokkaita lapselle itselleen ja samalla myös yhteiskunnalle. Lapsen saamat kolhut tulevat sitä kalliimmaksi, mitä välinpitämättömämmin niitä hoidetaan. Niin inhimillisellä kärsimyksellä kuin rahalla mitattuna.

Laiminlyödystä lapsesta ei tule yhteiskunnan rakentajaa, vaan yhteiskunta saattaa joutua kannattelemaan häntä koko aikuiselämän.

Työkaluja lasten auttamiseen
on jo olemassa

Kun poliittinen ohjaus ja virkamiesten toimenpiteet pyörivät aikuisten määreiden ympärillä, ei tajuta tarttua olemassa oleviin työkaluihin. Vaikeissa oloissa kasvaneita lapsia koskevia säädöksiä ja toimenpideohjeita meillä on jo olemassa.

Lastensuojelulaki määrittää, miten valtio tukee lapsen kasvatusta silloin, kun vanhempi ei siihen kykene.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta määrittää lapsen suhdetta vanhempiinsa esimerkiksi silloin, kun vanhempi on vankilassa. Sama laki ottaa kantaa myös siihen, tuleeko lapsen tavata vanhempiaan, jos se on hänen etunsa vastaista. Terrorismiin syyllistyneen vanhemman kohdalla tätäkin lasten suojelun äärimmäistä keinoa eli vanhemmista erottamista täytyy harkita.

Kansainvälinen kokemus on osoittanut, että sodan traumatisoiman lapsen tulee mahdollisimman pian saada elämäänsä normaalia lapsuutta tukevia asioita: leikkiä, koulunkäyntiä, hyvää ravintoa, turvaa tuovia aikuisia ja kavereita.

Suomalaisten vierastaistelijoiden lasten tukemista helpottavat täällä todennäköisesti jo olemassa olevat sukulaisten turvaverkot. Sukulaisten roolia lasten kasvatuksessa on vahvistettu viimeaikaisissa lastensuojelulain ja perhehoitolain uudistuksissa.

Kun lapsen tulevaisuudenusko onnistutaan palauttamaan, on se itsessään vahvasti parantava voima.

Psykososiaalisen tuen
resurssit varmistettava

Rankat sotakokemukset vaativat myös ammattitaitoista ja pitkäkestoista psykososiaalista tukea. Suomessa sodan traumatisoimia lapsia, nuoria ja perheitä hoitaa Helsingin Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuskeskus. He hoitavat jo nyt äärimmäistä pahuutta kokeneita turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia.

Näitä perustoimia voi ja pitääkin kehittää edelleen, ja Kidutettujen kuntoutuskeskuksen pitää saada toimintaansa riittävät resurssit.

Nämä kehittämistoimet mahdollistavat kunkin lapsen erityispiirteiden huomioimisen, esimerkiksi vanhemman vierastaistelijataustan tai muut vastaavat määreet, jotka tällä hetkellä tuntuvat estävän kokonaan lapsen edun huomioimisen.

Lapsilla uhkailu
on pelottavaa

Lapsen oikeuksien sopimuksessa on muiden ihmisoikeussopimusten tapaan syrjinnän kielto. Sopimuksessa on lapsen kasvun turvaamiseksi vielä erityinen muotoilu: oikeudet tulee taata lapselle ilman minkäänlaista häneen itseensä tai hänen huoltajiinsa perustuvaa erottelua.

Sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen totesi Ylen uutisten haastattelussa, että vierastaistelijoiden ”lapsiin liittyy myös uhka, koska he ovat olleet propagandan kohteena”.

Jos tämä uhka määrittää päätöksentekoa ja estää näiden noin kolmenkymmenen lapsen suojelun, toimimme lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisesti: syrjimme lapsia heidän vanhempiensa perusteella.

Lapsilla uhkailu on äärimmäisen pelottavaa. Ei sen vuoksi, että lapset olisivat pelottavia, vaan on pelottavaa asua yhteiskunnassa, jossa luovumme velvollisuudestamme kasvattaa täyteen mittaansa myös ne lapset, joiden vanhemmat eivät ehkä tehtävään kykene.

***

Julkaistu 11.4.2019

Otsikkokuva: Vuodenvaihteessa taistelut Syyrian Isisin viimeisessä linnakkeessa Hajinin piirikunnassa kiihtyivät ja tuhansia äitejä lapsineen pakeni Isisin hallitsemalta alueelta jalkaisin satoja kilometrejä Al-Holin pakolaisleiriin. ©UNICEF/ Syria 2019/ Delil Souleiman

 

Julkaistu 11.4.2019