Itä-Ukrainan nuorten ympäristötietoisuus yllätti Kimmo Ohtosen

Vierailin maaliskuussa UNICEFin matkassa Itä-Ukrainassa. Siellä sota valtion joukkojen ja Venäjän tukemien separatistien välillä on jatkunut kuuden vuoden ajan.

Arkea varjostaa päivittäisten tulitaistelujen jyrinä. Puutetta on kaikista suomalaisille itsestään selvistä perusasioista, kuten puhtaasta vedestä, ruoasta, hygieniasta ja lämmityksestä.

Kun turvallisuudentunne ja elämän peruselementit ovat retuperällä, ihmisellä on harvoin mahdollisuus murehtia muiden tai ympäristön hyvinvointia. Kaikki energia kuluu selviytymiseen.  

Sen takia olin yllättynyt, kun kuulin tarinoita Itä-Ukrainan nuorista, joille ympäristönsuojelusta on tullut sydämen asia.

Yksi nuori kerää järjestelmällisesti roskia saastuneessa kotilähiössään, toinen puhuu kasvisperäisen ruoan puolesta. Kaverukset kampanjoivat vaatteiden kierrättämisen mahdollisuuksista.

Nuoret aktiivit luovat vallitsevan kulttuurin keskellä uusia ajattelutapoja käyttäen sosiaalista mediaa sanomansa välittämiseen. Hiljalleen seuraajien määrä on kasvanut.

Itä-Ukrainan ilmastoaktiivinuoret eivät vielä marssi eduskuntatalon portaille massoina. Heitä näyttää olevan kourallinen siellä täällä, mutta jokainen heistä kehittää kulttuuriinsa juurtuneita ajattelutapoja.

Itä-Ukrainan nuoret kuulevat päivittäin tykkien kumisevan lähistöllä. Elämä on vaikeaa, mutta pitkään jatkunut sota ei ole pystynyt murtamaan heitä.

Kenties konkreettiset toimet oikeiksi miellettyjen asioiden puolesta voivat olla heille elämän punainen lanka.

Toimiessaan ihminen voi haaveilla paremmasta huomisesta. Ehkä kuulemme heistä vielä. Mutta jo nyt ukrainalaiset ilmastoaktiivit ovat hiljainen osa globaalia sukupolvikokemusta, joka liikuttaa nuoria ympäri maailman toimimaan planeetan tulevaisuuden puolesta.

***

Kolumni on alun perin ilmestynyt pidempänä versiona Apu-lehdessä. Kuva ©UNICEF/Ukraina 2020/Haru.

Julkaistu 29.06.2020.