Minna Haapkylä Sierra Leonessa: ”Miksi ihmeessä olen näyttelijä?”
UNICEFin työn tehokkuus teki näyttelijä Minna Haapkylään vaikutuksen. Hän vieraili lastensairaalassa, jota ei olisi olemassa ilman lahjoittajien tukea.
Seitsemän kuukauden ikäinen Alfred S. Kargbo seuraa tarkkaan punatukkaisen naisen liikkeitä suuressa potilashuoneessa.
Alfred on tuotu Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa sijaitsevaan lastensairaalaan vakavan aliravitsemuksen vuoksi muutamaa päivää aikaisemmin. Hoito on tehonnut, ja nyt hän jo istuu terhakkaana sängyllään.
Mikään ei jää Alfredilta huomaamatta. Ehkä metallisänkyjen väleissä kulkeva nainen tulee tervehtimään häntäkin.
Punatukkainen nainen on näyttelijä Minna Haapkylä. Hän on viettänyt vasta muutaman tunnin sairaalan ravitsemusosastolla, mutta on jo täysin vakuuttunut kuukausilahjoituksensa hyödyllisyydestä.
– Yli 90 prosenttia lapsista toipuu, Haapkylä hengähtää.
Se on hyvin, sillä osastolla hoidetaan hengenvaarallisesti aliravittuja lapsia.
– Miksi ihmeessä olen ammatiltani näyttelijä? Täällä pelastetaan lasten henkiä.
Haapkylä tutustuu UNICEFin työhön Sierra Leonessa voidakseen kertoa siitä suomalaisille Maailman tärkein ilta -ohjelmassa, joka näytetään MTV3-kanavalla kello 20 alkaen maanantaina 28.9.
Ohjelma kutsuu suomalaiset mukaan UNICEFin kuukausilahjoittajiksi.
Seitsemän kuukauden ikäinen Salamatu Sankoh saapuu lastensairaalaan monta päivää jatkuneen ripulin vuoksi ja saa heti hoitoa.
Samoja potilaita
ei haluta takaisin
Ruoka-aikaan äidit lapsineen kerääntyvät suuren pöydän ympärille. Jokaiselle äidille annetaan värikäs muovinen muki ja lusikka, jolla he syöttävät lapsilleen aliravitsemuksen hoitoon tarkoitettua erikoismaitoa.
Pienet suut aukeavat ahnaasti heti, kun edellinen lusikallinen on nielaistu.
Osaston päähoitaja kertoo Haapkylälle, että aliravitulle lapselle annetaan ensin laimeampaa maitoa, joka herättelee kuihtuneen elimistön, sitten vasta vahvempaa maitoa.
Kaksivuotias Saidu Seday saa ravitsevaa maitoa, jolla hoidetaan aliravitsemusta.
Kun lapsi voimistuu, hän saa maidon lisäksi tuhtia maapähkinätahnaa. Pienissä pusseissa annosteltavaa tahnaa voidaan antaa myös mukaan kotiin.
– Nämä hoitajat tietävät tasan tarkkaan, miten lapset hoidetaan kuntoon, Haapkylä toteaa.
Perheet saavat sairaalassa runsaasti tietoa lapsen monipuolisen ravinnon sekä puhtaan veden ja hygienian merkityksestä. Seurantaa jatketaan vielä kotiuttamisen jälkeen terveyskeskuksessa, jotta pienet potilaat eivät palaisi sairaalaan samasta syystä uudelleen.
Työtä riittää, sillä joka kolmas alle viisivuotias sierraleonelainen lapsi kärsii aliravitsemuksesta.
Lastensairaalan vauvojen tehohoitoyksikössä on 60 potilaspaikkaa jaettuna kolmeen huoneeseen.
Vastasyntyneet vauvat
voidaan nyt pelastaa
Haapkylä johdatetaan ravitsemusosastolta lastensairaalan kaukaisimpaan nurkkaan. Sieltä löytyy ylpeydenaihe: vastasyntyneiden vauvojen tehohoitoyksikkö.
Laitteiden kimeä piippaus täyttää huoneen ja sekoittuu vauvojen itkuun.
Pienissä sängyissä makaavilla vauvoilla on kullakin suuri taistelu takanaan. Yksi on selviämässä jäykkäkouristuksesta, toinen hädin tuskin hengitti vaikean synnytyksen jälkeen.
Keskoskaapit ovat vastasyntyneiden teho-osastolla jatkuvassa käytössä.
Yksiköitä on perustettu Sierra Leoneen UNICEFin tuella yhteensä neljä, ja tulokset ovat todella hyviä. Jopa 80 prosenttia hoitoon pääsevistä vauvoista selviää.
Aiemmin lähes kaikki vauvat olisivat kuolleet, sillä ei ollut mitään paikkaa, missä hoitaa keskoset ja vakavasti sairaat vastasyntyneet, kertoo osaston ainut lastenlääkäri Ronnita Luke.
Mutta tilan ja tarvikkeiden puute kouraisee. Lääkkeistä on pulaa, ja vain kaksi neljästä keskoskaapista toimii.
– Jos sairaalaan tulee kolmas keskonen, tälle ei ole paikkaa, Haapkylä sanoo vakavana.
Nämä pienet potilaat ovat jo selviytyneet pahimman yli. © UNICEF/UNI228812/Trem
Amiata selvisi,
äiti iloitsee
Haapkylä astuu osaston ulkopuolella olevaan pieneen odotustilaan, jossa äidit pumppaavat rintamaitoa tai syöttävät vauvojaan.
Haja Kamara pitelee sylissään reilun kuukauden ikäistä esikoisvauvaansa, Amiata Hajaa. Äiti kertoo Haapkylälle kiitollisena, kuinka hyvää hoitoa lapsi on saanut tehohoitoyksikössä.
Vain parin viikon ikäisenä Amiata sai rajun kuumekouristuksen kotonaan ja Haja kiirehti hänet sairaalaan.
He ovat olleet sairaalassa muutaman päivän, ja pieni Amiata voi hyvin. Haja säteilee onnea silitellessään pienokaistaan.
Kuten kuka tahansa äiti, hän haaveilee hyvästä tulevaisuudesta lapselleen.
– Haluan, että lapseni menee kouluun ja aina yliopistoon asti. Toivon, että hän saa paremman elämän kuin minä, Haja sanoo hymyillen.
Lahjoittajat
mahdollistavat avun
Viimein Haapkylä istuu ravitsemusyksikössä olevan Alfred S. Kargbon viereen. Pieni poika väläyttää onnellisen hymyn Haapkylälle.
Ei uskoisi, että hän on ollut hengenvaarassa vain muutamaa päivää aikaisemmin. Alfred tavoittelee Haapkylän sormia ja seuraa tarkkaan niiden liikkeitä.
– Täällä saadaan meille niin pienillä summilla valtavasti aikaan. En keksi mitään syytä, miksi en olisi UNICEFin kuukausilahjoittaja, Haapkylä toteaa.
Esimerkiksi jo 12 eurolla saadaan 12 päivän maapähkinätahnakuuri tai malariaverkot viidelle lapselle.
Sierra Leonessa kuolee joka päivä yli 70 alle viisivuotiasta lasta aliravitsemukseen, malariaan, ripuliin tai hengitystieinfektioihin.
Lähes jokainen kuolema voitaisiin estää.
Liity kuukausilahjoittajaksi »
Otsikkokuva: Minna Haapkylä tapasi seitsemän kuukauden ikäisen Alfred S. Kargbon UNICEFin tukemassa lastensairaalassa Sierra Leonessa Länsi-Afrikassa.
Kuvat ellei toisin ilmoitettu: © UNICEF/Sierra Leone 2020/Wallenius
Julkaistu: 6.3.2020
