5 tarinaa Syyrian sodan sisukkaista lapsista
Syyrian sota on kestänyt jo kymmenen vuotta. Monet lapset ovat menettäneet sodan vuoksi kotinsa, mutta he eivät ole menettäneet toivoa ja uskoa parempaan huomiseen. Kokosimme viiden sisukkaan ja rohkean lapsen tarinat sodan keskeltä.
Saja, 12: “Elämä on rankkaa, mutta minkäs teet”
Ennen sotaa syntyneet lapset ehtivät elää hetken normaalia elämää. Raskaita menetyksiä kokeneelle Sajalle, 12, koulunkäynti ja jalkapallo ovat nyt henki ja elämä. Sajan neljä ystävää menehtyivät pommin räjähdettyä. Saja selvisi, mutta menetti jalkansa.
“Elämä on rankkaa, mutta minkäs sille mahtaa.”
Saja rakastaa jalkapalloa.
“Kentällä pelatessani en edes muista, että olisin menettänyt mitään. Olin voimistelija, ja haluaisin valmentaa voimistelua isompana.”
Saja lukee UNICEFin kouluvihkoa ulkosohvalla.
“Herään aamulla aikaisin opiskelemaan, sillä on vaikeaa lukea ilman valoa.”
Sajan suurin toive on, että Syyria palaisi ennalleen.
“Elämä oli ennen kaunista. Toivon, että jonain päivänä voisimme taas mennä ulos ja tietää, että tulemme turvallisesti myös takaisin.”
Ali, 7: “Haluaisin rakentaa pienen talon”
Lelujen puute ei estä Jordaniassa pakolaisena elävää Alia, 7, leikkimästä. Kodin vähät tavarat muuttuvat leluiksi.
“Tyynyt voivat olla autoja ja patjasta tulee talo. Leikin myös kivi, paperi ja sakset -leikkiä ja piilosta.”
Ali pitää rakentamisesta. Hän purkaa ja kokoaa ruuvimeisselin avulla elektroniikkaa, jota löytää kotikaduilleen heitettyjen roskien seasta.
“Haluaisin rakentaa pienen talon.”
Alin isoveli Ahmad, 10, ei aina ehdi kouluun, sillä hänen täytyy auttaa isäänsä Modhia työnteossa. Ahmad ja Modhi keräävät perheen elättämiseksi juomatölkkejä ja muuta myytäväksi kelpaavaa.
Ali käy toista luokkaa Jordaniassa, Ammanissa. “Käytän isän puhelinta opiskeluun silloin, kun se toimii, ja luen koulukirjojan.” Isona Ali haluaisi lääkäriksi.
Ali on yksi niistä yli 30 000:sta lapsesta, joita UNICEFin käteisapuohjelma auttaa. Hänen vanhempansa ostavat rahalla ruokaa: riisiä, leipää ja öljyä. Perhe pakeni Jordaniaan vuonna 2012 Raqqasta.
Kinda, 9: “Joko elämme yhdessä tai kuolemme yhdessä”
Neljättä luokkaa Aleppossa käyvä Kinda on perheineen paennut väkivaltaa useita kertoja. Kerran turvaa etsiessään perhe joutui kulkemaan salakuljettajan kanssa hengenvaarallista reittiä pysähtymättä läpi yön.
“Isoäitiäni alkoi pyörryttää. Hän käski meidän jatkaa ja jättää hänet kuolemaan. Me sanoimme, että joko elämme yhdessä tai kuolemme yhdessä.”
Palatessaan kotiseudulleen perhe löysi kotinsa raunioina. He siivosivat jäljet ja pystyttivät itselleen teltan. Nyt Kinda käy UNICEFin tukemaa koulua ja kuroo kiinni menettämiään tunteja.
“Koulu on koko elämäni. Rakastan sitä tosi paljon. Luen, opiskelen ja leikin ystävieni kanssa ja autamme toisiamme.”
Kinda saa UNICEFin tukikeskuksessa apua kokemaansa traumaan ja koulutusta miinojen sekä muiden vaarallisten räjähteiden tunnistamiseen. Yli kolme miljoonaa lasta asuu alueilla, joilla räjähteet ovat jatkuva uhka.
Abdulkader, 9: “En halua enää koskaan olla pois koulusta”
Abdulkader, 9, joutui pakenemaan äitinsä ja siskonsa kanssa kodistaan Aleppon väkivaltaisuuksien takia. He asuivat hetken pakolaisten suojaksi muutetussa moskeijassa, kunnes löysivät vuokrahuoneen Haman kaupungista.
Perheensä huonon taloudellisen tilanteen takia Abdulkader päätyi tekemään töitä kahden vuoden ajan rakennustyömaalla. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Abdulkader on koulussa ensimmäistä kertaa elämässään.
”Olen huomannut koulussa, että pidän tosi paljon uuden oppimisesta. Äidinkieli on lempiaineeni.”
Abdulkader osallistuu UNICEFin tukemaan kouluun, joka auttaa sodan takia koulusta pudonneita lapsia kirimään menetettyjä kouluvuosia. UNICEF on tukenut yli 2 miljoonan koululaisen oppimista vuonna 2020.
”En halua enää koskaan olla pois koulusta. Koulunkäynti on parasta. Haluaisin valmistua insinööriksi tai arkkitehdiksi, jotta voin jatkaa töitä rakennusalalla.”
Hanaa, 8: “Suurin unelmani on saada rauha Syyriaan”
”Pelkäsin. En pystynyt aluksi leikkimään edes sisarusteni kanssa. En pystynyt puhumaan kenellekään asiasta. En halunnut lähteä kotoa moneen kuukauteen. Koulunkäyntikin jäi.”
Hanaa, 8, halvaantui jaloistaan sodan aikana tehdyssä pommi-iskussa. Trauman käsittely vei aikaa. Hanaa sai psykososiaalista tukea UNICEFin keskuksesta, joka auttaa sodassa haavoittuneita lapsia Aleppossa.
Sisukas Hanaa palasi vuoden kuluttua tapahtuneesta takaisin kouluun. Hän käy samalla kolme kertaa viikossa fysioterapeutilla, mikä on inspiroinut häntä kovasti.
”Unelmani on tulla fysioterapeutiksi, jotta voin auttaa muita halvaantuneita lapsia. Suurin unelmani on kuitenkin saada rauha Syyriaan.”
Tue Syyrian lapsia lahjoittamalla.
