Ihmisoikeuksien tulisi koskea kaikkea inhimillistä toimintaa — myös digiympäristöissä

Digitaalisten palvelujen avulla on luotu paljon hyvinvointia, lisätty tiedon jakamista ja tehostettu oppimista. Sitran selvityksen mukaan Euroopan datatalouden arvo oli vuonna 2017 noin 330 miljardia euroa. Optimistisen skenaarion mukaan se kasvaa yli 1 000 miljardin euron vuoteen 2025 mennessä. Digitalisaation potentiaaliset hyödyt ovat siis suuret.  

Valitettavasti myös digitalisaation riskit ovat suuret. Tiedoillamme tehdään miljardeja, ja tämän toiminnan pelisäännöt ovat kyseenalaisia. Merkittävä osa digitalisaation taloudellisista hyödyistä menee Euroopan ulkopuolelle. Luomalla globaalit pelisäännöt, voisimme rakentaa paremmat edellytykset myös eurooppalaisille toimijoille. Onneksi hyviä pelisääntöjä on jo olemassa. Niitä kutsutaan ihmisoikeuksiksi. 

Cambridge Analytica -tapaus konkretisoi, kuinka äänestäjien mielipiteisiin voidaan vaikuttaa somen avulla esimerkiksi tarjoamalla väärää tietoa ja rakentamalla vastakkainasetteluja. Tällä tavalla vaalien tulokseen vaikutettiin esimerkiksi Brexit-äänestyksen ja Yhdysvaltain 2016 presidentin vaalien yhteydessä. Tätä ennen yritykset hioivat taitojaan kehittyvien maiden vaaleissa.  

Sitran selvityksen mukaan 16-vuotiaan lukiolaisen normaali kännykän käyttö välittää kahdessa viikossa tietoja jopa 114 yritykselle. Internetiä käyttävän lapsen tiedot päätyvät siis aina eri markkinointiteknologiayrityksen käyttöön. Näitä tietoja saatetaan säilyttää kymmeniä vuosia. Lapsi ei osaa itse puolustaa oikeuttaan pysyä anonyyminä verkossa tai oikeuttaan hallita omia tietojaan. Myös aikuisille omien tai lapsen oikeuksien puolustaminen on nykyisessä digiympäristössä käytännössä mahdotonta. 

Yritysten keräämä tieto ei välttämättä ole myöskään hyvin turvassa. Suomessa Psykoterapiakeskus Vastaamon tiedot varastettiin. Toisessa selvityksessä tutkija pystyi ostamaan miljoonan käyttäjän treffipalveluprofiilit 136 eurolla.  

Tekoälyä käytetään yhä enemmän ihmisiä koskevassa päätöksenteossa. On tärkeää, että palvelun pohjana oleva data tai algoritmit eivät sisällä vääriä oletuksia käyttäjistä tai syrji heitä. On tärkeää kysyä, millaiset tekijät synnyttävät eriarvoisuutta suhteessa digitaalisten palveluiden käyttöön. Miten keskeiset oikeudet kuten henkilötietojen suoja tai turvallisuus toteutuvat? Miten digitaalisilla palveluilla voidaan edistää osallistumis- tai kielellisiä oikeuksia? Kuinka voimme suojella lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä? 

Miltä näyttää
oikeudenmukaisempi tulevaisuus? 

On selvää, että laadukas lainsäädäntö, lain tulkinta ja kansalaisten ymmärrys oikeuksistaan kasvattaisivat digitalisaation hyötyjä. Parempi lainsäädäntö suojaisi kansalaisia. Se myös loisi oikeudenmukaisemman toimintaympäristön, jossa myös vastuullisemmat yritykset voisivat menestyä. Alustatalouden yrityksistä, jotka tuottavat suurimman osan datasta, 3% sijaitsee Euroopassa, 30% Kiinassa ja noin 66% Yhdysvalloissa. Yksin Facebookin markkina-arvo on yli 800 miljardia dollaria. 

Ihmisoikeuksien julistus ja lapsen oikeuksien sopimus ovat asiakirjoja, jotka on jalkautettu osaksi eri maiden lainsäädäntöä. Haasteena on, kuinka näitä dokumentteja tulisi tulkita nykytilanteessa. Asiaa helpottamaan on lapsen oikeuksien sopimukselle luotu yleiskommentti koskien digitaalista ympäristöä. Se auttaa sopimuksen tulkintaa.  

On myös tärkeää lisätä niin aikuisten kuin lasten tietämystä oikeuksistaan. Lain säätäjien ja lain valvonnan osaamista tulee vahvistaa ja varmistaa resurssit myös digitaalisiin kysymyksiin liittyen. 

Suomen UNICEF osallistuu valtiovarainministeriön Digi arkeen -neuvottelukunnan työhön. Neuvottelukunnan järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa 19.5. klo 9-12 tavoitteenamme on muodostaa toimenpide-ehdotuksia siitä, kuinka ihmisoikeuksia digitaalisissa palveluissa voidaan Suomessa ja EU:ssa edistää. 

Tule kanssamme mukaan rakentamaan oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta!