“Kuntien tehtävä on suojella lapsuutta”

Kaikilla Suomen lapsilla ei ole samanlaiset lähtökohdat, mutta kuntien tehtävä on tasoittaa näitä eroja niin, että jokaisella lapsella on mahdollisuus hyvään elämään. Suomen UNICEFin hallituksessa kesäkuussa aloittava kuntavaikuttaja, yliopistonlehtori Jenni Airaksinen haluaa tukea kuntia lapsuuden suojelussa.

Sanavalmiina kuntavaikuttajana tunnettu Airaksinen opettaa ja tutkii Tampereen yliopistossa kunta- ja aluejohtamista. Juttelimme hänen kanssaan ennen hallitustyön alkua.

Tervetuloa Suomen UNICEFin hallitukseen! Kerro taustastasi ja tavoitteistasi.

Minusta piti tulla lastentarhanopettaja. Pian oivalsin, että hallintojärjestelmämme ja sitä myötä myös lasten aseman kehittäminen puhuttelee minua enemmän. Niin päädyin hallintotieteilijäksi.

Olen sivistyskunnan kasvatti, tamperelaisen työläisperheen tytär ja perheeni ensimmäinen tohtori. Vanhempani pitivät meitä lapsia loistavina, mutta sen lisäksi myös järjestelmä piti huolta siitä, että saimme kehittää eri puoliamme. Itse toteutin tätä esimerkiksi musiikkiluokalla ja työväenopiston balettitunneilla.

Toisenlaisessa yhteiskunnassa en olisi ehkä saanut tällaisia mahdollisuuksia. Tunnen kiitollisuutta.

Toivon, että kunnat säilyttävät kykynsä suojella lapsuutta ja nuoruutta myös tulevaisuudessa ja etenkin nyt, kun elämme ylisuorittamisen aikaa – lapsuuden pitäisi olla armollista.

Lapsiin panostaminen on investointi tulevaisuuden Suomeen.

Olet ollut kehittämässä UNICEFin Lapsiystävällinen kunta –mallia. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät lasten oikeuksiin liittyvät kysymykset kunnissa nyt?

Lapsiperheköyhyys ja lasten osallisuus.

Usein ajatellaan, että lapsiperheköyhyys ei koske meitä, korkean elintason maata. Mutta kyllä se koskee, jos lapsilla ei ole varaa siihen elintasoon, jota täysivaltainen toimiminen yhteiskunnassa tänä päivänä vaatii.

Kunnat voivat muun muassa vapaa-ajanvieton ja harrastusten tasolla tehdä paljonkin, jotta lasten elämä olisi hyvää, vaikka perheen tilanne olisi vaikea.

Lasten osallisuudessa on kyse siitä, kuka pitää lasten puolta päätöksenteossa. Lasten täytyy saada äänensä kuuluviin. Nuorisovaltuusto on onneksi jo pakollinen.

UNICEFin Lapsiystävällinen kunta –mallin hienous on siinä, että se tarkastelee lasten hyvinvointia yli hallintorajojen.

Kuntavaalit lähestyvät. Mitä äänestäjien olisi hyvä ottaa huomioon äänestyspäätöstä tehdessään?

Kannattaa tarkastella sitä, miten yhteistyökykyiseltä ehdokas vaikuttaa, sillä kunnissa kaikista asioista, myös lasten, päätetään yhdessä.

Olet sanonut, että rakastat kuntia. Mitä tarkoitat?

Paikallishallinto on kiehtovaa, koska kaikkialla maailmassa ihmisillä on tapana kokoontua yhdessä päättämään heitä lähellä olevista asioista. Työ ei lopu koskaan. Kunnat ovat tarpeeksi erilaisia ja tarpeeksi hankalia, että niissä riittää myös rakastettavaa.

Mitä odotat hallitustyöltä Suomen UNICEFissa?

Loputtoman uteliaana ihmisenä olen innoissani siitä, että saan uuden ikkunan, josta käsin tarkastella yhteiskuntaa ja vaikuttaa lasten asemaan.

Ajattelen, että kunnilla on tärkeä tehtävä lasten lähtökohtaerojen tasaajina, ja haluan työskennellä tämän tavoitteen hyväksi.

Jenni Airaksinen seuraa UNICEFin hallituksessa Seppo Sauroa.
Tervetuloa, Jenni, ja lämmin kiitos Sepolle hallitusvuosista.

Kirjoittaja: Lotta Ehrnrooth
Valokuvat: UNICEF / Marjaana Malkamäki