Hädässä UNICEF tunnetaan

Maanjäristykset veivät kaiken

Elokuun 14:ntenä päivänä 2021 haitilainen Peterson, 14, oli kummitätinsä kanssa ystävillä kyläilemässä, kun maa alkoi täristä. 

 – Olin ystäväni kanssa hakemassa vettä ruoanlaittoa varten, kun tunsimme maan liikkuvan jalkojemme alla. Se oli pelottavaa.  

Haitin lounaisosia ravistellut voimakas maanjäristys tappoi 2 200 ihmistä, ja yli 12 700 loukkaantui. Koteja, sairaaloita ja kouluja sortui. Infrastruktuuri kärsi niin pahoin, että UNICEF arvioi yli 1,2 miljoonan ihmisen – joista 540 000 lapsia – tarvitsevan apua.  

Elokuinen maanjäristys oli jo toinen Petersonin nuoressa elämässä. Ensimmäisestä hän kantaa ikuista jälkeä, sillä hän menetti siinä toisen kätensä. Hän oli silloin neljän vanha eikä muista vuoden 2010 katastrofista mitään. 

– Minulle on kerrottu, että minut löydettiin raunioista vasta kolmen päivän kuluttua. Itkin, kun tajusin hiukan vanhempana, että muilla on kaksi kättä ja minulla ei. Mutta tällainen minä olen. 

Vuoden 2010 jälkeen Peterson asui pääasiassa kummitätinsä kanssa. Nyt hän on koditon, sillä kaiken menettäneellä kummitädillä on muitakin huollettavia eikä raha riitä kaikille. Äiti oli kuollut jo aiemmin. 

Peterson kuuluu niihin alaikäisiin, jotka menettivät maanjäristyksessä kodin lisäksi myös huoltajansa. Hän saa kohtalotovereineen nyt tukea UNICEFin psykososiaalisen tuen keskuksissa. Yksin hänen alueellaan Les Cayesissa keskus palvelee 178:aa lasta. 

Lastensuojelu on näiden UNICEFin keskusten ydintehtäviä: kriiseissä yksin jääneet lapset joutuvat helposti ihmissalakuljettajien ja muiden hyväksikäyttäjien riistaksi.  

– Saamme syödä, pelata ja opiskella. En ole urheilun ystävä, koska pelkään kaatumista. Mieluummin piirrän ja pelaan puhelimella.

Mistä UNICEFin keskuksessa koulua käyvä Peterson unelmoi? 

– Haluaisin olla taiteilija tai näyttelijä. Mutta minun on tehtävä paljon työtä, jos haluan saavuttaa unelmani. Siksi on paras aloittaa jo nyt. 

Haitilainen Peterson, 14, on selvinnyt elämässään jo kahdesta valtavasta maanjäristyksestä. Kuva: © UNICEF/UN0516286/Crickx

Leikit jäivät vallankumouksen jalkoihin

Myanmarilainen Puu Mon on tavallinen seitsemänvuotias tyttö: hän pitää leikkimisestä sisarustensa ja lemmikkieläintensä kanssa. Tai pitäisi, jos voisi leikkiä. Puu Mon asuu Kaakkois-Myanmarissa Kayahin pakolaisleirillä, josta normaali elämä on kaukana. 

Sadan tuhannen muun tavoin hän pakeni kotoaan, kun vallankaappausta seuranneet taistelut pahenivat ja ammuskelu Puu Monin kotikadulla yltyi toukokuussa 2021. 

– Haluaisin pukeutua kauniisiin, puhtaisiin mekkoihin ja nukkua omassa kodissani. Haluaisin päästä kylpyyn, mutta leirillä ei ole vettä, Puu Mon kertoo. 

Pako oli Puu Monin leskiäidille ainoa keino varmistaa lastensa turvallisuus. Perhe ei ehtinyt ottaa mukaansa mitään. Kaksi viikkoa he piileskelivät viidakossa, josta he poistuivat vain tulituksen tauotessa kerjätäkseen ruokaa ja juomaa lähiseutujen asukkailta. 

UNICEF on yhteistyökumppaniensa kanssa toimittanut Kayahin pakolaisleirin lapsille muun muassa piirustustarpeita ja satukirjoja. Niitä sekä muita lastensuojelun hätäaputarvikkeita on jaettu jo yli 6 900 lapselle.  

Monet myanmarilaislapset asuvat maan sisäisillä pakolaisleireillä. Kuva: © UNICEF/UNI358777/Oo

Tavallinen arki katkesi matkalla kaivolle

Myös Pohjoisen Mosambikin Cabo Delgadoa on piinannut väkivaltainen konflikti. UNICEF toteutti maassa mittavan hätäapuoperaation aiemmin tänä vuonna.

yli 300 000 jo valmiiksi hauraan, erittäin syrjäisen ja vaikeakulkuisen Cabo Delgadon lasta oli hyökkäysten seurauksena vailla terveyspalveluja, koulua, puhdasta vettä ja ruokaa, ja ainakin kymmenesosaa heistä uhkasi hengenvaarallinen aliravitsemus. 

25 de Junhon majoituskeskuksessa Gabo Delgadossa asuva 19-vuotias Anchar Bacar kertoo olleensa hakemassa vettä kaivosta, kun kuuli läheltä laukauksia. Anchar lähti pakoon ja myöhemmin palatessaan kotiin oli kaikki palanut ja tuhoutunut. Jäljelle jäi vain päällä olleet vaatteet.

– Jouduimme perheeni kanssa kävelemään neljä päivää, ennen kuin pääsimme tänne keskukseen. Lapset itkivät, koska heidän jalkansa olivat niin kipeät kävelemisestä.

Maaliskuussa kärjistyneet väkivaltaisuudet ovat ajaneet jo yli 700 000 mosambikilaista kodeistaan. Yli puolet heistä on lapsia. 

UNICEF on muun muassa järjestänyt Gabo Delgadossa kodeistaan paenneille lapsille opetusta ja terveydenhuoltoa, jakanut tuhkarokkorokotuksia sekä toimittanut puhdasta vettä.

19-vuotias Anchar Bacar pakeni perheineen väkivaltaisuuksia Mosambikin Cabo Delgadossa. Kuva: © UNICEF/UN0364857/Franco

UNICEFin humanitaarinen työ ei jätä lapsia pulaan 

Konflikteissa ja katastrofeissa lapset kärsivät ensimmäisinä ja eniten. UNICEF keskittyy humanitaarisessa työssään pitämään huolen siitä, että apua tarvitsevat lapset ja perheet saavat puhdasta vettä, ravintoa, suojaa, sosiaalista tukea ja terveydenhuoltoa.

Lapsen oikeuksia turvaava humanitaarinen työ on ollut UNICEFin toiminnan ydintä jo 75 vuoden ajan. Vuonna 2020 UNICEF toimitti hätäaputarvikkeita 143 maahan, 682,5 miljoonan dollarin edestä – miltei kaksinkertaisesti edellisvuoteen verrattuna. Hätäavun tarvetta lisäsivät koronapandemia, sään ääri-ilmiöt, köyhyys ja konfliktit.

Kriisien ennaltaehkäisy, niiden pitkäaikaisvaikutusten vähentäminen ja jälleenrakennus ovat nekin humanitaarista työtä. Vahva yhteisö myös toipuu kriisistä nopeammin.  

Puu Mon ei esiinny turvallisuussyistä jutussa oikealla nimellään tai kuvalla. 

Kirjoitus on alunperin julkaistu UNICEFin Lasten puolella -lehdessä 2/2021