Kirjeitä Afganistanista: Hiljaiset sairaalat

Riittääkö ruoka? Palaavatko tytöt enää koskaan kouluun? Köyhyyden ja nälän kurittama Afganistan rimpuilee humanitaarisen katastrofin partaalla. Yli 1,1 miljoonaa alle viisivuotiasta on vaarassa sairastua hengenvaaralliseen aliravitsemukseen. Kesäkuun 2022 maanjäristys lisää entisestään avun tarvetta alueella. UNICEFin viestintäpäällikkö on merkinnyt muistiin havaintoja työmatkoiltaan Afganistanissa. 

Viimeisten 40 vuoden ajan Afganistania on käytännössä koko ajan piinannut jokin kriisi, konflikti tai epävarmuus. Aivan liian monen lapsen kasvua on leimannut väkivalta.

Työskentelen keskellä kriisiä, joka uhkaa räjähtää käsiin. Humanitaariset tarpeet – entuudestaan liiankin tutut – jatkavat dramaattista kasvuaan.

Maassa on noin 23 miljoonaa asukasta, joilla ei ole varaa ravitsevaan ruokaan. Yli 3 miljoonaa alle viisivuotiasta kärsii aliravitsemuksesta, heistä kolmasosa on hengenvaarassa ilman hoitoa.

Hiljaiset, nälkäiset lapset

Afganistanin kriisin laajuus ja nopea syveneminen järkyttää jopa kaltaistani kokenutta kriisityöntekijää. Järkyttävimpiä ovat näkymät sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, joissa hoidetaan aliravittuja lapsia.

Niissä vallitsee hiljaisuus.

Kukaan ei puhu. Kukaan ei itke. Kukaan ei naura. Vaikuttaa lähestulkoon siltä kuin lapset olisivat elävältä kuolleita: he käyttävät kaiken energiansa siihen, että jaksavat hengittää.

Lasten vieressä ovat uupuneet äidit, hekin usein liian aliravittuja pystyäkseen esimerkiksi imettämään lapsiaan. Kysyin eräältä äidiltä, mitä hän oli syönyt, ja vastaus kuului: kupillinen mustaa teetä ja leipää.

Sillä välin lapset vain tuijottivat eteensä, liian heikkoina tarttuakseen ojennettuun käteen tai edes sormeen. Tunnelma oli aavemainen.

Miljoonat ovat liikkeellä

Aliravitsemuskriisi koskee koko maata. Se ei ole vain köyhän maaseudun ongelma - kaupungeissakaan ei ole tarpeeksi ruokaa. Ilmastonmuutokseen liittyvät luonnonkatastrofit ovat koetelleet koko maan sietokykyä jo pitkään.

Nyt takana on jälleen yksi kuiva talvi, eikä huonoista sadoista riitä perheille elantoa talven yli. Vuoristoseuduilla pakkanen voi kiristyä 20 asteeseen. Köyhillä perheillä ei ole keinoja suojautua.

Epävarmuudella ja työttömyydellä on kauaskantoisia seurauksia. Miljoonat ihmiset ovat jättäneet kotinsa ja lähteneet liikkeelle, etsimään toimeentuloa ja kattoa päänsä päälle.

Äidin epätoivo

Joitakin viikkoja sitten matkustin Bamyaniin Afganistanin keskiylängoille. Tapasin maakuntasairaalassa äidin, joka oli tuonut aliravitun viisivuotiaan Aziz-poikansa saamaan hoitoa.

Aziz söi ahneesti maapähkinätahnaansa.

Lääkäri kertoi Azizin äidille, että poika tarvitsee neljä pussillista maapähkinätahnaa joka päivä. Ilmeni, että myös Azizin sisarukset tarvitsivat apua aliravitsemukseen. Heidätkin täytyisi tuoda nopeasti klinikalle.

Nainen painoi päänsä käsiinsä ja itki. Matka aluesairaalaan vaatisi bussilipun. Siihen hänellä ei ollut enää varaa.

Tällä äidillä ei ollut enää vaihtoehtoja. Siksi hän murtui. Hänellä ei ollut rahaa eikä ruokaa lapsilleen. Eikä enää toivoakaan.

Tällaista hiljaista epätoivoa en ollut vielä koskaan nähnyt.

Aikaa ei ole hukattavaksi. Afganistanin lapset tarvitsevat apua nyt.

UNICEF varautuu hoitamaan yli miljoonaa vakavasti aliravittua lasta Afganistanissa ja tarjoamaan terveyspalveluja tukemillaan klinikoilla 15 miljoonalle vuonna 2022. Yli 5 miljoonalle alle viisivuotiaalle annetaan A-vitamiinitäydennystä.

Teksti:UNICEF Afganistan. Suomennos Lotta Ehrnrooth.