Lastenkirurgi Mika Venhola: Intersukupuoliset lapset ovat tavallisia lapsia
Lastenkirurgi muistuttaa Priden aikaan, että intersukupuolisile lapsille kosmeettisista syistä tehtävät leikkaukset rikkovat ihmisoikeuksia.
Intersukupuolinen lapsi on tavallinen lapsi eikä hänen kehoaan tarvitse korjata. Tätä lastenkirurgi Mika Venhola haluaa painottaa.
UNICEF haastatteli Venholaa Puhutaan intersukupuolisuudesta -kampanjansa yhteydessä. Venhola työskentelee apulaisylilääkärinä Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Venhola on jo 20 vuoden ajan puhunut sen puolesta, ettei intersukupuolisille lapsille tehtäisi sukuelinkirurgiaa ilman terveydellisiä syitä ennen kuin lapsi kykenee itse ottamaan asiaan kantaa.
Intersukupuolisen lapsen sukupuolipiirteet eivät mahdu tyypillisiin määritelmiin siitä, millainen tytön tai pojan kehon tulisi olla. Vaihtelua voi olla sukupuolielimissä, hormonitoiminnassa tai kromosomeissa.
Intersukupuolisuus on synnynnäinen, kehollinen tila. Joskus se havaitaan syntymän hetkellä, joskus vasta myöhemmin, usein murrosiässä.
Suomessa syntyy vuosittain arviolta 250–850 intersukupuolista lasta. Lukumäärä perustuu kansainvälisiin arvioihin intersukupuolisten osuudesta väestössä.
- Kyse on kehon sukupuolipiirteiden luonnollisesta vaihtelusta. Intersukupuolisuus on yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskunta itse, Venhola sanoo.
Pienen lapsen kehon ”korjaaminen” ei ole tarpeen
Venhola painottaa, että useimmiten intersukupuolisuuteen ei liity mitään välittömiä terveydellisiä ongelmia eikä pienen lapsen sukuelinten ”korjaaminen” ole tarpeen.
Muusta kuin terveydellisestä syystä tehtäviä leikkauksia Venhola kutsuu kosmeettiseksi kirurgiaksi. Niitä tehdään Suomessa edelleen.
Käytännössä toimenpiteet tarkoittavat esimerkiksi sitä, että vauvan liian suureksi luokiteltu klitoris pienennetään tai vauvalle rakennetaan emätin, jos se puuttuu.
Intersukupuoliset lapset tarvitsevat kasvurauhan
Leikkaukset voivat olla pienelle lapselle hyvin traumatisoivia.
- Tämä on isoa kirurgiaa. Välittömiä ongelmia ovat tulehdukset ja tehtyjen rakennelmien rikkoutumiset, jotka voivat johtaa pahimmillaan vuosikausien leikkauskierteeseen, Venhola kertoo.
Pidemmällä aikavälillä esiintyy myös vakavia ongelmia. Klitoriksen pienennystoimenpiteissä suuri riski on, että menetetään seksuaalinen tuntoherkkyys. Pahimmillaan operaatiosta voi seurata kipua aina seksuaalisen kiihottumisen yhteydessä. Vauvalle rakennettu emätin useimmiten arpeutuu umpeen lapsen kasvaessa.
Perustavaa laatua oleva ongelma on myös se, että lapsen sukupuolen valinnassa on lopulta kyse lääkäreiden arvauksesta. He eivät voi tietää, miten lapsi tulee myöhemmin oman sukupuolensa kokemaan.
- Kirurgialla ei voida vaikuttaa ihmisen kokemukseen omasta sukupuolestaan. Vaikka leikkaisimme lapsen kehollisesti tytöksi, ei ole lainkaan sanottua, että hän myöhemmin kokee identiteetikseen tytön. Ja silloin leikkaukset tytön kehollisuuden rakentamiseksi ovat olleet tyystin vääriä.
Venhola korostaa sitä, että intersukupuolisten lasten tulisi antaa kasvaa rauhassa.
- Leikkauksia voidaan tehdä siinä vaiheessa, kun nuori pystyy itse arvioimaan asiaa. Niiden pitää perustua intersukupuolisen henkilön omaan tietoon ja valintaan.
Kosmeettiset leikkaukset
rikkovat ihmisoikeuksia
Venhola muistuttaa, että intersukupuolisille lapsille kosmeettisista syistä tehtävät leikkaukset rikkovat ihmisoikeuksia, esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. YK:n ihmisoikeuskomitea onkin suositellut, että Suomi estäisi tarpeettomat lääketieteelliset toimenpiteet, joihin intersukupuoliset lapset eivät pysty antamaan suostumustaan.
Miksi niitä silti tehdään?
Siksi, että valta päättää asiasta on annettu lääkäreiden käsiin, Venhola vastaa.
- Harvalla vanhemmalla on etukäteen tietoa intersukupuolisuudesta. Siitä ei puhuta äitiysneuvolassa. Kun se tulee esiin, vanhemmat ovat usein huolissaan ja yllättyneitä. Asetelma on kallellaan siihen, että asiantuntijat kertovat, miten toimitaan ja vanhemmat kuuntelevat.
Kirurgit taas ovat konservatiivisia.
- He ovat saaneet koulutuksen, jonka mukaan kirurgialla voidaan korjata asioita. Jos näkee intersukupuolisuuden sairautena, sehän vain odottaa korjaamistaan.
Syvemmällä oleva syy on se, että yhteiskunnassamme yhä ajatellaan, että sukupuolet voi jakaa kahteen selvärajaiseen laatikkoon. Lääkäritkin saattavat ajatella, että lapsen elämä on myöhemmin helpompaa, jos hän asettuu selkeästi tytön tai pojan kategoriaan.
Venhola toteaa, että sukupuoli tulisi nähdä pikemminkin jatkumona. Naisen ja miehen lisäksi sukupuoli voi olla jotain siltä väliltä tai jotain ihan muuta,
Jokainen lapsi on oma erityinen itsensä
Mika Venholan neuvo intersukupuoliseksi todetun vauvan vanhemmille ja lapsen läheisille on yksinkertainen: ”Iloitkaa ja rakastakaa.”
Venholan mielestä olennaista ei ole esimerkiksi se, valitaanko lapselle erityisen sukupuolisensitiivinen nimi. Tärkeää on tukea lapsen kasvua omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen.
Venholan mielestä olisi tärkeää, että ihmiset tietäisivät enemmän intersukupuolisuudesta ja muusta sukupuolen moninaisuudesta. Hän on iloinen siitä, että sukupuolen moninaisuus on mukana opetussuunnitelmissa.
Hän toivoo myös, että opetuksen ja terveydenhuollon työntekijöitä koulutettaisiin ymmärtämään paremmin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta.
- Tiukan kaksijakoinen sukupuoliajattelu on meille kaikille vankila, Venhola sanoo.
- Haluammeko, että meidän lapsiamme stereotypisoidaan niin, että he eivät saa olla sellaisia kuin aidosti ovat? Sukupuolen moninaisuus koskettaa meitä kaikkia.
Lue lisää
Tutustu Suomen UNICEFin Puhutaan intersukupuolisuudesta -kampanjaan