Ennätys, jota kukaan ei olisi halunnut saavuttaa
100 miljoonaa ihmistä maailmassa on joutunut jättämään kotinsa. Tämä ennätys pakenevien ihmisten määrässä saavutettiin viime vuonna Ukrainan sodan myötä. Näin synkkään lukuun harva uskoi vielä kymmenen vuotta sitten, jolloin pakenevien määrä oli tästä puolet.
Suurimpia liikkeelle lähdön syitä ovat sota, konfliktit sekä yleinen väkivaltainen tilanne omassa maassa. Suurin osa pakolaisuudesta johtuu pitkittyneistä kriiseistä vain muutamissa maissa: Syyriassa, Venezuelassa, Afganistanissa, Etelä-Sudanissa ja Myanmarissa. Ukrainan sota on pakottanut lisäksi miljoonat ihmiset jättämään kotinsa.
Pakenevista noin 40 prosenttia on lapsia. Lapselle pakolaisuus voi tarkoittaa koko lapsuuden, ainutlaatuisen ajanjakson, menettämistä. Ajanjakson, jolloin hänen kuuluisi saada osakseen turvaa, hyvää ravintoa, koulutusta, leikkiä sekä uskoa tulevaan, jotta kykenisi kasvamaan täyteen mittaansa.
UNICEF työskenteleekin humanitaarisen avustustyön ohella vahvasti sen puolesta, että valtiot löytäisivät kestäviä ratkaisuja huolehtia näistä lapsista. Siihen velvoittaa myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus, sillä se vaatii valtioita takaamaan jokaiselle lapselle, ei vain oman maan kansalaisille, nämä hyvän kasvun edellytykset.
Sodan hinta on suuri. Jos sen annetaan tuhota lisäksi lapsiemme lapsuus, sodan tuhkasta ei nouse kestävien yhteiskuntien rakentajia. Lapset ovat arvokkainta mitä meillä on, eikä meillä ole varaa menettää heistä yhtäkään.
Inka Hetemäki
Vaikuttamistyön johtaja, Suomen UNICEF ry
