47 miljoonaa lasta maailmassa on joutunut jättämään kotinsa – Walaa on yksi heistä
Enemmistö kotinsa jättämään joutuneista lapsista pakenee niin sanottuja unohdettuja konflikteja, kriisejä, jotka eivät kuulu mediassa tai ihmisten mielissä.
Ystäviensä ja perheensä seurasta nauttiva sudanilainen Walaa unelmoi onnellisesta tulevaisuudesta. Hän asui perheensä kanssa Khartoumissa ja kävi koulua, jossa hän nautti erityisesti englannin tunneista. Unelmat jäivät tauolle huhtikuussa 2023, kun Sudanin tuhoisa sota alkoi.
Walaa ja hänen perheensä lähtivät pakomatkalle, jota tyttö ei unohda ikinä. Sisarensa kanssa he joutuivat eroon muusta perheestä ja vaelsivat päiväkausia ilman puhdasta vettä ja ravintoa, etsien turvallista paikkaa ja perhettään.
– En unohda koskaan tien vieressä maanneita ruumiita, joita näimme pakomatkalla, Walaa sanoo.
Viiden päivän matkan jälkeen sisarukset saivat yhteyden äitiinsä.
– Olin niin onnellinen, kun näin hänet. Halasin häntä tiukasti ja itkimme yhdessä, Walaa kertoo kohtaamisestaan äitinsä kanssa.
Yhdessä he jatkoivat matkaa Kassalan osavaltioon, jossa he elävät nyt turvassa.
Maailmassa on 117 miljoonaa kodistaan paennutta ihmistä, heistä 40 prosenttia on lapsia.
Walaa on yksi 47 miljoonasta lapsesta maailmassa, joka on joutunut pakenemaan kodistaan. Yleisimmät syyt paolle ovat väkivaltaisuudet, aseelliset konfliktit sekä luonnonkatastrofit, usein myös näiden yhdistelmät. Pakenevien ihmisten määrä on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut tasaisessa nousussa.
Uuden elämän alussa
Alku uudessa kaupungissa ei ole ollut helppo. Walaan äiti on kuitenkin ollut kannustava. Sopeutuminen on alkanut sujua paremmin, kun Walaa on alkanut käydä makannassa UNICEFin tukemassa turvallisessa tilassa, jossa vierailee päivittäin 600 lasta. Turvallisessa tilassa lapset leikkivät, tanssivat, opiskelevat ja saavat psykososiaalista tukea sekä puhdasta vettä.
– Kun käyn täällä, voin paremmin. Haluan päästä eroon sodan muistoista. Olen jo nyt vahvempi ja nauran enemmän, hän sanoo.
Kodistaan pakenevat lapset ovat erityisen haavoittuva ihmisryhmä. Pakenevat lapset elävät todennäköisemmin köyhyydessä ja ilman vakaita peruspalveluita; koulutusta, terveydenhuoltoa, kunnollista ravintoa ja puhdasta vettä.
Pakeneminen on usein pitkä elämänvaihe ja kestää keskimäärin 10–12 vuotta.
Paossa eläminen vaikuttaa lasten fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen tavalla, joka vaarantaa lasten tulevaisuuden ja samalla koko yhteisön kehityksen ja vakauden. Pakenevilla lapsilla on suuri riski joutua hyväksikäytetyksi, väkivallan uhriksi tai työhön tai avioliittoon liian nuorena. Monet kotinsa jättämään joutuneet lapset elävät paossa koko lapsuutensa ajan.
Aikuiset lasten tukena
UNICEFin kouluttama psykologi Noha on Walaan tukena. Noha on itsekin pakolainen ja ymmärtää lasten kärsimyksen ja heidän traumansa syvyyden.
– Kun lapset saapuvat tänne, he ovat ensin hyvin jännittyneitä ja stressaantuneita. He eivät halua osallistua aktiviteetteihin. Kuitenkin ajan kuluessa he alkavat osallistua enemmän, ja lopulta viettävät kaiken aikansa makannassa, Noha kertoo.
Nohan tukemana Walaa käy läpi traumaansa ja heidän kahdenkeskisissä istunnoissaan Walaa saa turvallisesti kertoa peloistaan ja unelmistaan.
– Makannassa löydän rauhan ja turvan. Se saa minut unohtamaan suruni ja vastaanottamaan uuden alun, Walaa kertoo.
Walaa odottaa, että pääsisi jatkamaan opintojaan. Hän haluaisi tulevaisuudessa olla insinööri tai lääkäri. Mutta unelmalla on yksi este – sota.
– Toivon, että sota loppuu. Me haluamme palata kotiin.
Sodan vaikutukset Sudanin 24 miljoonalle lapselle ovat katastrofaaliset. Ilman kansainvälistä apua ja ennen kaikkea tulitaukoa kokonainen sukupolvi lapsia on vaarassa.
Peruspalveluiden, toimeentulon ja turvan takaaminen pakeneville lapsille ja perheille ylläpitää koko yhteisön toimintakykyä. Humanitaarinen tuki hiljaisille kriiseille on kuitenkin jatkuvasti alirahoitettua, eivätkä lapset saa tarvitsemiaan palveluita.
