Daryna ja Anton ovat käyneet jo yli kaksi vuotta etäkoulua – UNICEF jakaa tarvikkeita kotona opiskeluun Ukrainassa
Mykolavin alueella Ukrainassa lapset käyvät koulua etäyhteyksien ja jatkuvien internet- ja sähkökatkojen armoilla.
Viimeisen kerran sisarukset Daryna, 9 vuotta, ja Anton, 16 vuotta, menivät kouluun päivänä ennen täysimittaisen sodan alkamista Ukrainassa. Sen jälkeen koulu on kokenut kovia, ikkunat ja ovet ovat lentäneet paikoiltaan pommituksissa ja katto romahtanut. Ajan kuluessa home on kertynyt seinille. Jo yli kahden vuoden ajan sisarukset ovat olleet pakotettuja opiskelemaan etäyhteyksillä.
Darynan ja Anton kotikylässä Shevchenkovissa, Mykolavissa kolme koulua ja päiväkoti tuhoutuivat täysin taisteluissa.
– Toimistoni seinällä olevassa kalenterissa on yhä auki päivämäärä 23.3. 2022. Se on viimeinen päivä, kun lapset tulivat kouluun. Lasten vaatteita on roikkunut naulakossa siitä asti, eikä kukaan ole tullut niitä hakemaan, kertoo Olha, koulun johtaja Shevchenkoven kylässä Mykolavissa.
Vaikka Darynan ja Antonin koulun katto on nyt korjattu ja ikkunat vaihdettu, eivät lapset voi silti palata kouluun. Rakennusta pitää korjata lisää ja sieltä puuttuvat sähköt ja lämmitys.
UNICEF jakaa koulutarvikkeita
Daryna ja Anton, kuten muutkin alueen lapset ja nuoret ovat saaneet UNICEFilta paketin tarvikkeita kotona opiskeluun. UNICEFin jakamissa paketeissa on opiskelun kannalta tärkeitä tarvikkeita, kuten pöytävalaisin, varavirtalähde, taskulamppu, termospullo, toimistotarvikkeita ja heijastinliivi. UNICEF on jakanut alueella 8 800 pakettia lapsille, jotta opiskelu olisi mahdollista myös sähkö- ja internetkatkojen aikana.
– Vanhemmat lapset tottuvat etäopiskeluun, mutta nuoremmille se on hankalaa. Siitä huolimatta kaikki haluavat palata kouluun, sanoo Olha.
Daryna on neljännellä luokalla ja unelmoi tanssinopettajan työstä. Hän käyttää opiskelussa avukseen älypuhelinta, jolla hän ottaa kuvia läksyistä ja lähettää ne opettajalleen.
– Internetyhteys katkeaa muutaman kerran viikossa, välillä puhelimesta loppuu virta kesken oppitunnin, Daryna kertoo.
Tulevaisuuden suunnittelu on vaikeaa
Antonin koulukavereista suurin osa on lähtenyt kylästä.
– En tiedä mitä haluan tulevaisuudelta, en osaa suunnitella. En tiedä mitä huomenna tapahtuu tai missä olen. Olin viimeksi koulussa kaksi vuotta sitten kahdeksannella luokalla. Olen sisimmässäni edelleen kahdeksasluokkalainen, Anton sanoo.
– Lapset olivat tottuneita tapaamaan toisiaan ja tottuneita opettajiin, oppitunteihin, taukoihin ja muihin aktiviteetteihin. Sitten tuli covid ja sitten sota. Kun he kävivät koulua he saivat hyviä tuloksia ja heillä oli motivaatiota – nyt ei kumpaakaan, kertoo lasten äiti Maryna.
Toistuvien iskujen vuoksi Maryna ja lapset pakenivat Puolaan seitsemän kuukauden ajaksi. Heidän poissaolleessaan pommitukset tuhosivat heidän kotinsa, katto irtosi ja ikkunat menivät rikki. Osaan talosta tulvi vettä.
– Kun palasimme takaisin, kaikki toivomme oli mennyttä. Emme halunneet tehdä mitään, edes purkaa matkatavaroita. Mutta pala kerrallaan olemme laittaneet asioita järjestykseen. Pelko on silti läsnä, kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, Maryna sanoo.
Kuvat: © UNICEF/UNI548449/Rohovskyi
Lähde: UNICEF distributes learning kits for distance learning in Ukraine | UNICEF
