Siirry sisältöön

Gazalainen Nour luuli tytärtensä kuolleen – UNICEFin avulla perhe löysi toisensa

Suad ja Sewar selvisivät ihmeen kaupalla asuintalonsa pommituksesta. Perheen yhdistyminen sotaolosuhteissa ei kuitenkaan ollut helppoa.

Artikkeli
Kaksi lasta suukottaa äitiään poskelle teltassa.
© UNICEF/UNI657388/Eliean

Nour syleilee tyttäriään Souadia (12 vuotta) ja Sewaria (10 vuotta) Deir al-Balahin leirillä Gazan kaistalla syyskuun lopussa. Kaikki kolme hymyilevät leveästi ja iloitsevat siitä, että ovat vaikeuksien jälkeen jälleen yhdessä.

Eteläisestä Gazasta kotoisin oleva Nour on eronnut lastensa isästä. Souad ja Sewar asuivat isänsä ja tämän sukulaisten luona pohjoisessa Gazassa, kun heidän kotiaan pommitettiin. Koko perhe, lasten isä mukaan lukien, kuoli iskussa. Ihme kyllä sekä Suad että Sewar selvisivät iskusta hengissä, vaikkakin loukkaantuneina.

Sewar auttoi omista vammoistaan huolimatta sisarensa pelastamisessa ja opasti palokunnan Souadin luo, joka oli ollut loukussa raunioiden alla yli kaksi tuntia.

Etelä-Gazassa oleskellut Nour kuitenkin kuuli tytärtensä kuolleen ja oli surun murtama.

Juoksin halki katujen, halusin epätoivoisesti päästä hyvästelemään heidät, vaikka se tarkoittaisi kuolemaa. Perheeni kuitenkin pidätteli minua.

nour, Gazalainen äiti

– Monet tulivat ottamaan osaa suruuni, mutta en pystynyt prosessoimaan tilannetta. Halusin tietää mihin heidät oli haudattu ja nähdä kuvia heidän haudoistaan, Nour kertoo.

Kahden päivän kuluttua Nourille kerrottiin, että tytöt ovat elossa, mutta haavoittuneita. Tiedon saatuaan äiti pyörtyi helpotuksesta.

– Myöhemmin Sewar soitti minulle ja kertoi, että hän on kunnossa, mutta Souad on haavoittunut. Puhelu loppui pommitusten ääniin. Olin epätoivoinen, koska olin kaukana heistä, Nour muistelee.  

Iloinen jälleennäkeminen

Perheen yhdistyminen ei ollut sotaolosuhteissa helppoa. Nour otti yhteyttä UNICEFiin ja pyysi apua saadakseen tyttärensä luoksensa.

UNICEFin tuella tytöt pääsivät lopulta etelään ja nyt perhe asuu yhdessä teltassa alueella, johon on majoittunut kodeistaan paenneita perheitä.

– Elämä täällä on hieman helpompaa kuin pohjoisessa. Täällä on jonkin verran ruokaa, toisin kuin siellä, Nour kertoo.

– Joka kerta kun kuulen äidin menettäneen lapsensa, sydämeni särkyy. Ymmärrän sen järkytyksen ja tuskan.

Nour toivoo, että voisi tarjota tyttärilleen paremman elämän ja säästää heidät vaikeuksilta jatkossa.

– Tyttäreni ovat selvinneet niin paljosta.

 

lahjoita hätäapuun

Julkaistu 28.11.2024