Siirry sisältöön

Sukupuoli-identiteetin pohtiminen vaatii turvallisen tilan – mitä aikuinen voi tehdä

Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa omaksi itsekseen turvallisessa ilmapiirissä. Aikuisten käytöksellä on suuri merkitys sille, uskaltaako lapsi tai nuori pohtia sukupuoli-identiteettiään ja ottaa sen puheeksi.

Minna Suihkonen Artikkeli
Minna Suihkonen
Suurempi käsi pitää pienemmästä kädestä. Kummankin käden ranteessa on nauha, jossa on sateenkaaren värit.
© Canva

Sukupuolista ajatellaan usein hyvin jäykästi ja kaksijakoisesti. Kuitenkaan kaikista syntymässä tytöiksi määritellyistä lapsista ei kasva tyttöjä eikä pojista poikia.

Perhetyön suunnittelija Sari Hälinen Setasta haastaa jokaisen aikuisen pohtimaan omaa käsitystään sukupuolista ja huomioimaan sukupuolen moninaisuuden omissa sanavalinnoissa ja toimintatavoissa. Avoin ja turvallinen ilmapiiri tukee lasten ja nuorten mahdollisuutta pohtia omaa identiteettiään ja puhua siitä.

Jo pienet lapset ovat pohdiskelevia ja uteliaita, ja heidän kanssaan kannattaa puhua siitä, miten he ymmärtävät sukupuolen.

Sari Hälinen, Seta

Samaa mieltä on 18-vuotias lukiolainen Aamu (nimi muutettu).  

- Tärkeintä olisi, että ihmisten moninaisuudesta puhuttaisiin jo nuorena. Kun jo lapsena oppii ihmisten ja sukupuolten moninaisuudesta, ne eivät ole myöhemmässäkään elämässä outoja tai vaikeita asioita vaan ihan normaaleja. 

Hanki tietoa ja tartu tilaisuuksiin 

Lasten kanssa aiheesta on luontevinta keskustella tarttumalla tilanteisiin, jotka lasta pohdituttavat jo valmiiksi. Lapsi tarttuu hanakasti aikuisen esimerkkiin. Siksi omaa kielenkäyttöä kannattaa miettiä. Leikkipuistossa kohdattua lasta voi kutsua kaveriksi tai lapseksi tai käyttää lapsen nimeä, jos sen tietää.  

- Neutraali puhe tilanteissa, joissa sukupuolen erillinen korostaminen ei ole tarpeen, luo turvallisemman tilan sukupuolen moninaisuudelle, Aamu toteaa. 

Jos sukupuolineutraaleja termejä käytetään arkisesti, ne eivät tunnu omituisilta ja huomiota herättäviltä, kun puhutaan esimerkiksi muunsukupuolisista ihmisistä.

Aamu, lukiolainen.

Tämä ei tarkoita sitä, että sukupuolet pitäisi häivyttää näkymättömiin. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia, mutta kaikki tavat ilmaista sukupuolta ovat hyviä ja arvokkaita.  

Omaa tietämystä sukupuolen moninaisuudesta voi lisätä esimerkiksi Sukupuolen osaamiskeskuksen verkkosivuilta. 

Tärkeä esimerkki lapselle on myös se, että aikuinen puuttuu aina epäkunnioittavaan puheeseen sukupuolesta, oli kyse sitten poikien ja miesten vähättelystä tai transsukupuolisiin kohdistuvasta vihamielisyydestä.  

Entä jos oma lapseni pohtii sukupuoltaan? 

Jos oma tai läheinen lapsi kertoo sukupuoli-identiteetistään, se on lapselle valtavan iso asia, jos sukupuoli-identiteetti on toisenlainen kuin esimerkiksi syntymässä määritelty sukupuoli.

Hälinen kannustaa suhtautumaan keskusteluun kunnioituksella. Asiasta ei välttämättä ole syytä tehdä suurta numeroa, vaan aikuisen kannattaa olla lempeällä tavalla utelias. Aikuisen ei myöskään pidä siirtää huomiota itseensä esimerkiksi voivottelemalla tai kauhistelemalla. 

- Kun nuori kertoo olevansa trans tai kertoo uuden nimensä, on valitettavan tyypillistä, että päivitellään sitä, kuinka monimutkaista kaikki nykyään on. Se ei luo nuorelle turvallista tunnetta kertoa identiteetistään, Aamu sanoo.  

”Lapset on tehty rakastettaviksi sellaisina kuin he ovat” 

Keskustelu voi herättää vanhemmassa monenlaisia tunteita. Esimerkiksi lapsen nimen vaihtuminen voi tuntua vanhemmasta vaikealta, onhan nimi aikanaan valittu rakkaudella. Uusi, omaan identiteettiin sopiva nimi on kuitenkin lapselle usein äärimmäisen tärkeä asia. 

Vanhempi saa tuntea luopumisen surua ja huolta, mutta omia tunteita ei voi kaataa lapsen niskaan. Sen paikka on vertaistukikeskustelussa tai keskustelussa ammattilaisten kanssa.

Sari Hälinen, Seta

Vaikka vanhempien ensitunteet saattavat olla epävarmuuden ja huolen sävyttämiä, on hyvä muistaa, että myös sukupuolivähemmistöön kuuluvan lapsen perheessä elämä on monella tapaa aivan tavallista arkea.   

- Lapset on tehty rakastettaviksi sellaisina kuin he ovat, ja juuri sitä myös lapset vanhemmiltaan odottavat, Hälinen sanoo. 

Aamu toteaa, että vaikka kyse on suuresta asiasta, lasten ja nuoren hyvinvointiin voi vaikuttaa pienilläkin teoilla.  

- Jos jokainen pohtii omaa käytöstään ja kielenkäyttöään, saavutetaan jo suuria tuloksia. Muutoksen ei tarvitse lähteä lakialoitteesta, se voi alkaa myös ihmisten omasta asennemuutoksesta. 

 

Lisätietoa 

Julkaistu6.6.2024