Siirry sisältöön

”Äiti milloin me palaamme kotiin?” – Perheet Ukrainassa selviävät talvesta lahjoittajien avulla

Sähkökatkoja, viikkoja kellarissa, olematon nettiyhteys. Taistelut ja kylmä talvi koettelevat ukrainalaisten kestävyyttä. UNICEF tukee perheitä selviämään tästäkin talvesta.

Artikkeli
Lapsi syleilee kissaa ja nauraa.
© UNICEF/UNI683677/Filippov

– Äiti, milloin me palaamme kotiin, 5-vuotias ukrainalainen Andriy kysyy usein äidiltään. Äiti Katya epäröi vastata kysymykseen, koska tuntuu vaikealta kertoa, että kotia ei enää ole. Perheen kotikylä, Harkovan alueella sijaitseva Vovtshansk, on tuhoutunut lähes kokonaan kiivaissa taisteluissa. 

Olen nähnyt netissä drone-kuvaa kaupungistamme. Siellä ei ole enää mitään jäljellä - vain harmaita tahroja talojen paikalla.

Katya, perheenäiti

Katya, hänen miehensä, äitinsä, isoäitinsä ja kaksi lastaan pakenivat toissa syksynä kotikylästä ja menettivät kaiken. Perhe asuu nyt vuokratalossa Hotimljan kylässä Harkovan alueella. Räjähdysten äänet kuuluvat etäältä, mutta perhe tuntee olonsa paljon turvallisemmaksi täällä.

– En edes reagoi pommitusten ääniin enää. Olen niin tottunut. Ehkä jonain päivänä ymmärrän, mitä me jouduimme kokemaan. En vielä, kuvailee Andriyn sisko, 14-vuotias Halya. 

Läksyjen palauttamista pakkasessa

– Kun raskaat taistelut Vovtshanskissa alkoivat, asuimme kellarissa viikon ajan. Olimme siellä koko ajan, Katya muistelee.

Perhe poistui suojasta vain hakemaan vettä. Paikallinen päiväkoti, jossa Katya työskenteli kokkina, tuhoutui, samoin koulu.

Taisteluita paetessaan perhe ehti ottaa mukaansa vain välttämättömimmät: viralliset asiakirjat, lämpimiä vaatteita ja laitteet, joilla lapset voisivat jatkaa opintojaan verkossa.

Äiti ja kaksi lasta talon pihamaalla Ukrainassa.

Edellisen talven perhe vietti Bohodukhivin alueella. Vaikka siellä oli rauhallisempaa, sodan vaikutukset tuntuivat joka päivä. Matkapuhelin- ja internetyhteydet olivat lähes olemattomat, ja sähköt olivat usein poikki energiainfrastruktuuriin kohdistuneiden hyökkäysten vuoksi.

Ladatakseen ja palauttaakseen koulutehtävänsä Halyan oli käveltävä kolme kilometriä kylän ulkopuolella sijaitsevalle pellolle, jossa oli kuuluvuutta.

– Satoi lunta, ja halusin lähettää biologian kotitehtäväni. Seisoin siellä niin kauan kuin pystyin ja pidin puhelinta kädessäni, mutta kun sormet kylmenivät liikaa, palasin kotiin. Melkein jokainen päivä oli samanlainen, Halya muistelee.

Puubrikettejä ja taloudellista tukea

Keväällä perhe muutti Hotimljaan, josta he vuokrasivat pienen talon. Kaksi edellistä talvea ovat olleet perheelle hyvin raskaita. Tämä talvi vaikuttaa paremmalta.

Perhe sai UNICEFilta puubrikettejä lämmittämiseen. Niiden pitäisi riittää koko talveksi. Katya odottaa myös taloudellista tukea UNICEFilta, jonka hän aikoo käyttää hankkiakseen lapsilleen lämpimiä vaatteita talveksi.

Nainen kantaa puubrikettejä kellarissa.

Katya kantaa UNICEFin toimittamia puubrikettejä, joiden avulla hän lämmittää taloa, jossa perhe asuu. 

– Yritän sanoa itselleni, että jostain pahasta on tultava jotain hyvää. Olemme elossa, olemme terveitä, meillä ei ole nälkä, ja se on jotain. Niin kauan kuin meillä on katto pään päällä, yritän pysyä positiivisena. Mielialani vaikuttaa lapsiin, ja haluan, että he tuntevat olonsa rauhalliseksi, Katya sanoo.

 

Lahjoita hätäapuun

Julkaistu 3.1.2025