Näkökulma: Sodan keskellä elävien lasten äänen tulee kuulua mediassa monipuolisesti

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsille tulee tarjota mahdollisuus tulla kuulluksi ja kertoa näkemyksensä itseään koskevissa asioissa. Lapsilla on oikeus sekä vastaanottaa että levittää tietoa.

Lapsen oikeudet koskevat kaikkia alle 18-vuotiaita, myös sodan ja konfliktien keskellä eläviä lapsia. Myös heillä on oikeus saada äänensä kuuluviin. Tämä tarkoittaa, että heille tulee tarjota monipuolisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Suomen UNICEFin selvityksen mukaan lapset esitetään aktiivisina toimijoina vain noin 4 % uutisista, jotka käsittelevät lapsia ja Ukrainan sotaa. Lasten sijaan näissä uutisissa haastatellaan tyypillisesti esimerkiksi poliitikkoja, viranomaisia ja järjestöjen edustajia.

Tämän tiedon valossa lasten ääni ei kuulu sotauutisoinnissa – lapsen rooliksi jää olla pelkkä uhri.

Lapset muistuttavat meitä sodan pitkäaikaisista vaikutuksista

Sota vaikuttaa aina voimakkaimmin juuri lasten elämään, sillä se vaarantaa lasten kasvun elementit, esimerkiksi sosiaaliset suhteet ja riittävän elintason. Sodan ja konfliktien vaikutukset lapsiin seuraavat heitä koko elämän ajan ja saattavat horjuttaa rauhanomaisten yhteiskuntien rakentumista tulevaisuudessa.

Ukrainan sota on saanut aikaan sen, että Ukrainassa asuvat tai sieltä paenneet lapset ovat joutuneet kohtaamaan suuria menetyksiä ja puutetta. Joka viides lapsi Ukrainassa on menettänyt sukulaisen tai ystävän viimeisen kolmen vuoden aikana. Tällaiset kokemukset vaikuttavat heidän kehitykseensä ja hyvinvointiinsa kriittisessä elämänvaiheessa ja jättävät kauaskantoiset jäljet paitsi yksilöihin myös tulevaisuuden Eurooppaan.

Mikäli lasten ääni kuuluu sotauutisoinnissa yksipuolisesti, esimerkiksi ainoastaan koulutusta käsittelevissä artikkeleissa, näkemyksemme sodan pitkäaikaisista vaikutuksista jää pinnalliseksi.

Nopea ja yksipuolinen viestintä jättää piiloon sotien dramaattisimmat vaikutukset. Unohdamme lapset ja sen, minkälaisen yhteiskunnan jätämme heille perinnöksi, sekä sen, minkälaista yhteiskuntaa sotien hajottamat lapset ovat kykeneviä itse rakentamaan.

Lapsiuhreista uutisoiminen herättää tunteita, mutta jättää lasten tunteet pimentoon

Se, kuinka moninaisesti lapsista ja lapsuudesta uutisoidaan, kertoo sekä median että laajemmin koko yhteiskuntamme arvoista.  Lasten esittäminen aktiivisina toimijoina myös vaikeissa tilanteissa, esimerkiksi sotien keskellä, on tärkeä osoitus siitä, että arvostamme lapsen oikeuksia.

On hyvä myös pohtia, miksi ylipäänsä kävisimme esimerkiksi rauhaa tai tulevaisuutta luotaavia yhteiskunnallisia keskusteluja ilman, että lapset – tulevaisuuden aikuiset – osallistuvat niihin? Jos lapset eivät pääse riittävästi esiin mediassa, kokonaisen ikäluokan näkemykset voivat jäädä pimentoon.

Lapsiuhreista uutisoiminen herättää kyllä voimakkaita tunteita, mutta jättää huomiotta lasten omat tunteet ja ajatukset. Lasten näkemysten esille nostaminen viestii, että he ovat tärkeä osa yhteiskuntaa.

Lasten sananvapaus ja suojeleminen kuuluvat yhteen

Mediaympäristöt vaikuttavat vahvasti esimerkiksi lasten sosiaalisiin suhteisiin, hyvinvointiin ja oppimiseen. Lasten kasvun ja taitojen kehittymisen kannalta onkin tärkeää, että heille tarjotaan aktiivisen toimijan rooleja monipuolisesti erilaisissa mediaympäristöissä.

Yksipuolinen uutisointi lapsista lisää haitallisien stereotypioiden riskiä ja vaikuttaa negatiivisesti erilaisten lasten identiteettien kehittymiseen.

Lapset ovat kuitenkin ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi oikeutettuja myös erityiseen suojeluun mediassa. Tämä vaatii median edustajilta vastuullisuutta ja sitoutumista alan eettisiin ohjeisiin. Lasten toimijuuden tukeminen ja suojelu eivät sulje toisiaan pois.