Eettiset ohjeet lapsista raportointiin

Tämän ohjeistuksen tarkoitus on tukea parhain tavoin eettistä journalismia – palvella ihmisten tiedonhalua vaarantamatta lapsen oikeuksia.

Perusta laissa ja Journalistin ohjeissa

Suomen kansallinen lainsäädäntö ja Journalistin ohjeet
Suomen perustuslaki ja muu kansallinen lainsäädäntömme takaa lapsen yhdenvertaisen kohtelun. Tämä tarkoittaa, että lapseen pätevät samat säännöt myös raportoinnin ja julkisuuden suhteen, asuinmaasta ja taustasta riippumatta.

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on kriminalisoitu Suomen rikoslaissa. Alaikäisen suojelu julkisuudessa on erityisen vahva johtuen lapsen haavoittuvaisuudesta.

Moni kaltoinkohtelun muoto, joita lapset kohtaavat eri puolilla maailmaa, on rikos niin kyseisessä maassa kuin Suomessa (esim. pahoinpitely, hyväksikäyttö, sukupuolielinten silpominen, lapsiavioliitto). Alaikäisen rikoksen uhrin yksityiselämän suoja on lähes ehdoton.

Myös Journalistin ohjeet velvoittavat toimittajaa suojaamaan sekä alaikäisen rikoksen uhrin, että alaikäisen rikoksesta tuomitun henkilöllisyyden ”ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä”.

Joissain tilanteissa lapsista raportointi altistaa heidät vaaroille, kuten leimautumiselle. Jos journalisti tuntee olonsa epävarmaksi raportointitilanteessa, tulee hänen olla erityisen varovainen, eikä tehdä hätiköityjä, lapselle mahdollisesti vahingollisia päätöksiä. Tällaisissa tilanteissa on suositeltavaa kysyä UNICEFin henkilökunnalta tai muilta asiantuntijoilta, mikä on lapsen parhaaksi.

Käytännön ohjeet

Jokaisen lapsen arvokkuutta ja oikeuksia on kunnioitettava kaikissa tilanteissa. Lapsista raportoidessa ja heitä haastatellessa pitää olla erityisen tarkkana, jotta seuraavat jokaista lasta koskevat oikeudet toteutuvat:

• oikeus yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen,
• oikeus ilmaista mielipiteensä ja osallistua päätöksentekoon heitä koskevissa asioissa,
• oikeus tulla suojelluksi vahingolta ja rangaistukselta sekä mahdollisuudelta joutua vahingoitetuksi tai rangaistuksi.

Lasta tulee ennen kaikkea suojella. Suojelun tarpeen edelle ei mene lasten asioiden edistäminen, eikä lapsen oikeuksista tiedottaminen. Lapsen etua harkittaessa on lapsen omalle mielipiteelle annettava riittävästi painoarvoa suhteessa lapsen ikään ja kypsyyteen.

Lapsen tilanteen parhaiten tuntevalta ihmiseltä on tarkistettava jutun poliittiset, sosiaaliset ja kulttuurilliset seurannaisvaikutukset.

Älä julkaise juttua tai kuvaa, joka saattaa vahingoittaa lasta, tämän sisaruksia tai muita lapsia edes silloin, kun henkilöllisyydet on peitetty.

Haastattelu- ja kuvaustilanteessa

Älä vahingoita lasta: vältä kysymyksiä, asenteita ja kommentteja, jotka:

• ovat tuomitsevia tai kulttuurisesti arkaluontoisia,
• asettavat lapsen vaaraan tai nöyryyttävät lasta,
• nostavat uudelleen esiin lapsen tuskan tai surun traumaattisista kokemuksista.

Kun valitset haastateltavaa, älä syrji lapsia sukupuolen, ihonvärin, iän, uskonnon, aseman, koulutustaustan tai fyysisten ominaisuuksien vuoksi. Älä ’lavasta’: Älä pyydä lasta kertomaan tarinaa tai tekemään jotain, mikä ei liity hänen omaan taustaansa tai historiaansa. Älä myöskään johdattele. Lapsi on sille erityisen altis.

Varmista, että lapsi ja hänen huoltajansa tietävät puhuvansa toimittajan kanssa. Selitä haastattelun syy ja käyttötarkoitus.

Pyydä lapselta (mikäli hänen ikänsä sen sallii) ja hänen huoltajaltaan lupa kaikkiin haastatteluihin, videokuvaukseen ja valokuviin. Lupa tulee saada mahdollisuuksien mukaan kirjallisena.

Lupa pitää hankkia lasta tai huoltajaa millään tapaa painostamatta. Heidän tulee ymmärtää, että tarina saattaa levitä sekä maailmanlaajuisesti että heidän omaan lähipiiriinsä. Tämä onnistuu usein vain pyytämällä lupa lapsen omalla kielellä ja keskustelemalla päätöksestä sellaisen aikuisen kanssa, johon lapsi luottaa.

Kiinnitä huomiota siihen, missä ja miten lasta haastatellaan. Rajoita haastattelijoiden ja kuvaajien määrä. Yritä tehdä lapsen olo mukavaksi, ja varmista, että hän voi kertoa tarinansa ilman ulkopuolista painetta, myöskään haastattelijalta.

Pohdi video- ja radiohaastatteluiden kohdalla, mitä visuaalinen tai äänellinen tausta saattaa kertoa lapsesta, hänen elämästään tai tarinastaan. Varmista, että lapsi ei ole vaarassa eikä hänelle ole haittaa hänen kotinsa, yhteisönsä tai muun sijaintinsa paljastamisesta.

Muista myös, että esimerkiksi kuvakulma vaikuttaa siihen, kuinka arvokkaasti lasta kohtelet ja missä valossa hänet näytät.

Haastattelu ja kuvaus voi aiheuttaa muiden ympäristön lasten tai perheiden parissa kateutta tai epäilyjä, ja siten seuraamuksia haastateltavan elämään. Pidä omalla käytökselläsi ja toimillasi mahdollisimman hyvä huoli siitä, ettei näin käy.

Lapsista raportointi ja julkaisuvalinnat

Älä leimaa lasta jutullasi; vältä kategorisointia tai kuvailua, joka aiheuttaa lapselle henkistä tai fyysistä vahinkoa tai paikallisen yhteisön syrjintää tai hylkäämistä.

Laita aina lapsen kuva tai tarina oikeaan asiayhteyteen. Lapsi ansaitsee tulla identifioiduksi koko nimellään, aivan niin kuin aikuinenkin. Joissain tapauksissa pelkkä etunimen käyttö voi olla perusteltua esimerkiksi suojelusyistä.

Lasta ei saa tunnistaa kuvasta, jos hän on:

• seksuaalisen hyväksikäytön uhri,
• itse syyllistynyt fyysiseen tai seksuaaliseen väkivaltaan,
• hiv-positiivinen, tai sairastunut aidsiin, poikkeuksena, jos huoltaja on perusteellisesti informoituna antanut lapsen lisäksi suostumuksensa,
• tuomittu tai syytettynä rikoksesta,
• nykyinen tai entinen lapsisotilas, joka pitelee asetta.

Kun on olemassa riski lapsen joutumisesta rangaistuksi tai vahingoitetuksi, peitä lapsen henkilöllisyys sekä kuvasta että tekstistä (vaihda nimi) silloin, kun lapsi on:

• entinen lapsisotilas, joka ei pitele asetta, mutta joka saattaa olla vaarassa,
• turvapaikanhakija, pakolainen tai maan sisäinen pakolainen.

Joissain tilanteissa lapsen henkilöllisyyden paljastaminen – oikean nimen ja tunnistettavan kuvan käyttäminen – on lapsen edun mukaista. Lasta tulee kuitenkin tässäkin tapauksessa suojella vahingolta. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi:

• kun lapsi lähestyy oma-aloitteisesti toimittajaa ja haluaa käyttää oikeuttaan sananvapauteen,
• kun lapsi kuuluu yhteiskunnallisesti aktiiviseen liikkeeseen tai yhteisöön ja haluaa tulla tunnistetuksi tähän toimintaan liittyen.

Varmista lapsen kertomuksen paikkansapitävyys joko toiselta lapselta tai aikuiselta, mieluiten molemmilta.

Kun ei ole täysin varmaa, onko raportoinnin kohteena oleva lapsi vaarassa, kerro lasten yleisestä tilanteesta yhden lapsen sijaan – olipa tarina kuinka houkutteleva tahansa.

Antoisia juttukeikkoja toivottaen,

Suomen UNICEF ry