Lausunto perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista
Suomen UNICEFin lausunto perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista
9.12.2024
YLEISTÄ
Suomen UNICEF arvioi esitystä YK:n lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii selkeitä tukitoimia niin tietyille lapsiryhmille kuin yksilöillekin.
Suomen UNICEF kokee opetussuunnitelmauudistustyön kokonaisuuden jääneen epäselväksi, eikä tietoa löydy myöskään opetushallituksen sivuilta. Tuleeko muutoksia myös muualle kuin oppimisen ja koulunkäynnin tukeen ja mikä on muiden muutosten mahdollinen aikataulu? Nykyisissä opetussuunnitelmissa YK:n lapsen oikeuksien sopimus on huomioitu hyvin niin arvopohjassa kuin opetuksen velvoitteissa, sekä oppiainesisällöissä. Toivomme näiden säilyvän uusissa opetussuunnitelmissa.
Luku 4 Yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuri
Suomen UNICEF pitää myönteisenä 4.2 alaluvun lisäystä inklusiivisuudesta. Inkluusio on Suomea sitovien YK:n vammaisyleissopimuksen (artikla 24) ja lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla ihmisoikeus. “Toimintakulttuurin kehittämisen lähtökohtana on inklusiivinen perusopetus, jossa kukin oppilas voi toimia, kehittyä ja oppia omana ainutlaatuisena yksilönään sekä yhteisön jäsenenä.”
Luku 7 Oppimisen ja koulunkäynnin tuki
Kiitämme lain laajaa valmistelua ja kuulemismenettelyjä, sekä pyrkimystä vähentää hallinnollista paperityötä. Kiitämme myös tavoitetta selkeyttää ja rajata opettajien tehtäviä tukea koulunkäyntiä ja oppimista.
Esityksen mukaan ja uusitun perusopetuslain mukainen oppimisen ja koulunkäynnin tuki ei koske enää tilanteita, joissa koulunkäynnin sujumisen esteenä on esimerkiksi “Opetuskielen oppimisen varhainen vaihe, poissaolot, motivaation puute, puutteellinen opiskelutekniikka tai käyttäytymisellä reagointi”.
Huolenamme onkin näiden tukitoimien riittämättömyys, sillä suurin osa oppilaskohtaisia tukimuotoja saavista oppilaista jäisi tämän rajauksen ulkopuolelle. Tässä luetellut tilanteet koulunkäynnin sujumisen esteenä ovat koko ajan kasvussa.
Näiden ilmiselvien ja olemassa olevia haasteiden ratkaiseminen nykyisen lainsäädännön (esim. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 30.12.2013/1287) puitteissa tuntuu alimitoitetulta. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 15§ takaa ”riittävän tuen ja ohjauksen opiskelijan opiskeluun ja kehitykseen liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi” opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin arvion perusteella. Tarvittaessa opiskelija tulee ohjata saamaan muita opiskeluhuollon palveluja sekä muuta erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa.
THL:n (THL:n uutinen 28.11.2024 https://thl.fi/-/opiskeluhuoltopalvelut-edelleen-tiivis-osa-koulujen-ja-oppilaitosten-arkea) mukaan opiskelijoiden mielenterveysongelmien osuus on kasvanut kahden vuoden aikana entisestään. Osuus oli kasvanut erityisesti perusopetuksen opiskeluhuoltopalveluissa, lääkäreillä noin 20 prosenttiin, kuraattoreilla ja psykologeilla noin 40 prosenttiin työajasta, ja opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaiset käyttävätkin merkittävän osan työajastaan opiskelijoiden mielenterveysongelmiin. Lisäksi alueelliset erot ovat artikkelin mukaan suuret.
Mitoituksiin ei ole ilmeisesti tulossa muutoksia, joten opiskeluhuollon resurssein tuskin pystytään jatkossakaan vastaamaan lapsen tuen tarpeisiin arjen lomassa, esim. luokassa tai välitunneilla, mikäli tuki liittyy muuhun kuin nyt ehdotettuun nimenomaiseen oppimisen tukeen.
Alaluku 7.3 Ryhmäkohtaiset tukimuodot ja niiden tavoitteet sekä järjestäminen
Ryhmäkohtaisissa tukimuodoissa kohta 7.3.3 Erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä tarvitsee tarkennusta. Siinä todetaan, että Erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä voidaan järjestää samanaikais- tai yhteisopetuksena yhdessä luokkaa opettavan opettajan kanssa niin, että erityisopettaja työskentelee samassa luokkatilassa tai siirtyy pienemmän ryhmän kanssa toiseen tilaan.
Epäselvää on, miten tämä eroaa kohdasta 7.4. koskien erityisopettajan antamaa opetusta pienryhmässä? Tavoitellaanko tällä sitä, että tämä korvaisi oppilaskohtaisen tuen, jos oppilas saa pienryhmäopetusta ryhmäkohtaisena tukimuotona?
Alaluku 7.4 Oppilaskohtaiset tukitoimet
Huolenamme on yhdenvertaisen tuen toteutuminen oppilaskohtaisissa tukitoimissa, sekä opettajan jättäminen yksin vaikeissa päätöstilanteissa.
Kappaleessa todetaan, että oppilaskohtaisten tukitoimien toteuttaminen edellyttää opettajien välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa konsultaatiota esimerkiksi erityisopettajan ja muun opetus- ja kasvatushenkilöstön kanssa.
Sana ”tarvittaessa” tulisi jättää pois, tätä huolta lisää se, että myöskään moniammatillisen yhteistyön tekeminen lapsen oppimiseen liittyvissä tuen tarpeen arvioinneissa ja suunnitelmissa ei ole enää edellytyksenä. Kohdassa 7.4.1 ilmaisu ”jos oppilaan tuen arviointi vaatii moniammatillista osaamista” tekee käytännöistä vaihtelevia ja satunnaisia, ja vaarantaa yhdenvertaiset käytännöt.
Kappaleessa Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointi todetaan, että ”Opetuskielen oppimisen varhainen vaihe, poissaolot, motivaation puute, puutteellinen opiskelutekniikka tai käyttäytymisellä reagointi eivät voi lähtökohtaisesti olla peruste oppilaskohtaiselle tuen tarpeelle”. Haastavan käyttäytymisen taustalla on aina jokin syy, ja näiden toteaminen ilman oppilaskohtaista tukea voi olla vaikea todeta ilman sitä oppilaskohtaista tukea.
Kohta 7.4.3.2 sisältää vakavan huolen. Taustalla on perusopetuslain muutos, mutta tässä on ohitettu se, että syyt pienryhmäopetukseen eivät aina ole tiettyyn oppiaineeseen sidottuja. Miten siis voidaan varmistaa, että oppilaan oikeus tukeen toteutuu, jos ne eivät liity oppiaineeseen ja sen sisältöihin suoraan? (”Erityisopettajan tai erityisluokanopettajan antama yhden tai useamman oppiaineen opetus pienryhmässä todetaan, että yhden opettajan opettamat yleisopetuksen opetusryhmät muodostetaan siten, että ryhmässä on enintään 5 oppilasta, jotka saavat erityisopettajan tai erityisluokanopettajan antamaa opetusta pienryhmässä oppilaskohtaisena tukitoimena yhden tai useamman oppiaineen opetuksessa.”)
OAJ on ottanut oikeutetusti samaan asiakohtaan kantaa, ja tuonut esiin myös sen huolen, että kuntiin voi syntyä vahva kannustin päättää vain sellaisista oppilaskohtaisista tukitoimista, jotka eivät vaikuta viiden oppilaan enimmäismäärään. ”Se vesittäisi koko oppimisen tuen uudistuksen ja tuen toimivuuden” (OAJ: https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2024/vesittaako-hallitus-peruskoulujen-oppimisen-tuen-uudistuksen/).
Muita huomioita perusopetuksen opetussuunnitelman perusteluonnoksesta
Yhtenä muutoksen tavoitteena on ollut vähentää opetushenkilöstön hallinnollista työtä vähentämällä tuen arvioinnissa, päätöksenteossa ja suunnittelussa tarvittavien asiakirjojen määrää. Asiakirjojen käyttöön on toivottu kansallista ohjeistusta ja malliasiakirjoja. Tällaisen ohjeistuksen laatiminen on kannatettavaa. Yhdenmukaisilla ohjeistuksilla, sisällöltään ja rakenteeltaan selkeillä asiakirjoilla ja mahdollisilla malliasiakirjoilla voitaisiin todennäköisesti edistää myös oppilaiden yhdenvertaisuutta. Tällaisilla ohjeistuksilla voitaisiin myös vahvistaa lapsen edun arviointia yksilöpäätöksissä mikäli lapsen oikeuksien punninta saataisiin osaksi ja ohjaavaksi näitä valmiita lomakkeita.
Lausunto tiivistetysti
Oppilaan yhdenvertainen kohtelu heikentyy, kun erityisopettajan ja moniammattillisen osaamisen puoleen kääntyminen ei ole enää edellytyksenä, vaan on opettajan vastuulla. Tämä vastuu lisää myös opettajan taakkaa.
Inka Hetemäki
hjelmajohtaja
