Selvitys perus- ja ihmisoikeusasioiden koordinaatiosta valtioneuvostossa ja eri toimijoiden asemasta, työnjaosta ja resursoinnista
Suomen UNICEF kiittää mahdollisuudesta lausua perus- ja ihmisoikeusasioiden koordinaatioselvitykseen liittyen. Lausuntomme pohjautuu YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista, YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamiin suosituksiin ja Lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttiin nro 2.
Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 2 (myöhemmin yleiskommentti) keskittyy itsenäisten kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden rooliin lapsen oikeuksien edistämisessä, seuraamisessa ja suojelemisessa. Yleiskommentissa kuvatun lapsen oikeuksia edistävän, seuraavan ja suojelevan ihmisoikeusinstituution alle voidaan lukea Suomessa monta eri toimijaa: Lapsiasiavaltuutettu, Eduskunnan oikeusasiamies, Ihmisoikeuskeskus, muut valtuutetut ja neuvottelukunnat jne. Kaikilla näillä toimijoilla on erilainen toimivalta ja rooli suhteessa lapsiin ja lapsen oikeuksiin. Osa toimijoista keskittyy lapsen oikeuksiin, suurimmalla osalla toimijoista ne muodostavat osan laajempaa ihmisoikeuskehikkoa.
Yleistä
Lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 4 velvoittaa sopimusvaltiota ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Lapsen oikeuksien komitean mukaan itsenäisillä kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla on tärkeä rooli lapsen oikeuksien sopimuksen implementoinnin edistäjänä, seuraajana ja arvioijana sekä lapsen oikeuksien suojelijana. Sekä aikuiset että lapset tarvitsevat ihmisoikeusinstituutioita suojelemaan omia oikeuksiaan. Lapset ovat kuitenkin aikuisia heikommassa asemassa esimerkiksi oikeusturvakeinojen käyttäjinä. Tästä syystä komitea suosittelee, että lapsen oikeuksien toteutumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota kansallisissa ihmisoikeuselimissä.
Onkin erittäin tärkeää, että Suomessa selvitetään perus- ja ihmisoikeustoimijoiden asemaa, työnjakoa ja resursointia. Selvityksen lähtökohdaksi on valittu olemassa olevien keskeisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden arviointi. Tämä lähestymistapa ei tuo välttämättä esiin kaikkia niitä aukkopaikkoja, joita esimerkiksi lasten oikeusturvaan Suomessa liittyy. Suomen UNICEF toivookin, että selvitystyö perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta jatkuu. Tulevissa selvityksissä tulisi lähteä liikkeelle yksilön eri elämänalueilla turvattujen oikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta olemassa olevien instituutioiden tarkastelun sijaan. Tällaisen kartoituksen avulla olisi mahdollista saada selkeämpi kuva esimerkiksi siitä, missä puutteet eri elämänalueilla olevissa oikeusturvakeinoissa yksilön näkökulmasta ovat.
UNICEF toivoo, että tekeillä olevassa selvityksessä tuodaan esiin muutkin kuin selvitystyöryhmän asettamispäätöksessä kohteeksi määritellyt perus- ja ihmisoikeustoimijat. Näitä puuttuvia toimijoita ovat esimerkiksi aluehallintoviranomaiset, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), potilasasiamiehet sekä mahdolliset muut viranomaiset. Vaikka näitä tahoja ei tarkemmin selvityksessä voida arvioida, on tärkeä, että selvityksestä käy ilmi, mitkä kaikki viranomaistahot vastaavat perus- ja ihmisoikeuksien valvonnasta Suomessa.
Neuvottelukunnat
Lapsiasiavaltuutetusta annetussa asetuksessa lapsiasianeuvottelukunnan yhdeksi tehtäväksi on määritetty ehdotusten tekeminen ja lausuntojen antaminen lasten aseman ja oikeuksien edistämiseksi. Lisäksi asetuksessa määritetään, että neuvottelukunnassa tulee olla edustettuina eri hallinnonalojen asiantuntemus, alue- ja paikallistason asiantuntemus sekä neuvottelukunnan toimialaan liittyvien järjestöjen ja muiden vastaavien tahojen asiantuntemus. On erittäin tärkeää, että dialogi ja yhteistyö viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja asiantuntijoiden välillä on aktiivista ja sitä tuetaan neuvottelukuntien tapaisten rakenteiden kautta. Lapsiasianeuvottelukunnan tapauksessa kokoonpano voi kuitenkin käytännössä estää yhteisten lausuntojen antamisen neuvottelukunnan nimissä. Komitean yleiskommentissa tuodaankin esille, että lapsen oikeuksia edistävissä kansallisissa ihmisoikeuselimissä valtion viranomaisilla tulisi olla vain neuvoa-antava rooli.
Suomen UNICEF on toiminut lapsiasianeuvottelukunnan sihteerinä syksystä 2014 lähtien. Havainto sihteeritahon näkökulmasta on, että eri neuvottelukuntien välinen yhteistyö on erittäin vähäistä. Mitään lisärakenteita yhteistyölle ei tarvinne luoda, mutta koonti eri neuvottelukunnista, niiden tehtävistä, puheenjohtajista ja sihteereistä sekä heidän yhteystiedoistaan voisi helpottaa tarvittaessa eri neuvottelukuntien välistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä.
Perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkosto (PIO)
Ulkoministeriön rooli kansallisissa ihmisoikeuskysymyksissä on tärkeä. On kuitenkin havaittavissa, että esimerkiksi ihmisoikeussopimuksiin liittyvät asiat kuten komiteoiden suositusten jalkauttaminen ja raportointi nähdään kansainvälisinä asioina sen sijaan, että ne nähtäisiin osana eri ministeriöiden kansallista toimintaa. Ulkoministeriön rooli on tärkeä muita ministeriöitä ihmisoikeustyössä tukevana, ei puolesta tekevänä toimijana.
Koska PIO-verkostoon kuuluu lukuisia eri viranomaistahoja, olisi tärkeää, että selvityksestä käy ilmi millä perusteella eri viranomaistahot valitsevat edustajansa verkostoon ja miten verkostossa käsitellyt asiat jalkautuvat eri ministeriöihin. Lisäksi selvityksessä tulisi tarkastella miten PIO-verkosto tekee yhteistyötä eri kansalaisjärjestöjen kanssa.
Valtuutetut ja laillisuusvalvojat
Uudistus lapsiasiavaltuutetun roolista oikeusministeriön yhteydessä, ei alaisuudessa, vahvistaa lapsiasiavaltuutetun riippumattomuutta. Komitean näkemys on kuitenkin, että lapsen oikeuksia edistävällä ihmisoikeusinstituutiolla tulisi olla itsenäinen asema suhteessa valtioon. Tämän perusteella asema eduskunnan oikeusasiamiehen kaltaisessa ihmisoikeusinstituutiossa olisi tulkittavissa luontevimmaksi paikaksi valtuutetulle lapsen oikeuksien edistämisen ja seurannan näkökulmasta.
Kerran hallituskauden aikana eduskunnalle annettava lapsiasiavaltuutetun lapsen oikeuksia tarkasteleva selonteko on myös erinomainen uudistus. Komitea tosin edellyttää yleiskommentissaan, että kansallisella ihmisoikeusinstituutiolla on oltava mahdollisuus kerran vuodessa käydä keskustelua lapsen oikeuksista parlamentaarisissa elimissä.
Lapsiasiavaltuutetun lisäksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetulla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä on tärkeä rooli lapsen oikeuksien edistämisessä ja seuraamisessa. Erityisesti oikeuksien valvonnan ja valitusten näkökulmasta näillä toimijoilla on vahva rooli suhteessa lapsiasiavaltuutettuun. Komitea onkin ollut huolissaan siitä, ovatko lapset tietoisia eduskunnan oikeusasiamiehen valitusmenettelyistä ja ymmärtävätkö he, miten valitusmenettely toimii. Komitea onkin suositellut, että Suomi lisäisi yleistä tietoisuutta ja erityisesti lasten tietoisuutta kansallisten järjestelmien mahdollistamista eri valitusmenettelyistä sekä tehostaisi eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiavaltuutetun välistä yhteistyötä. Komitean yleiskommentti sisältää täsmällisesti määriteltyjä velvollisuuksia lapsille suunnattuihin valitusmekanismeihin liittyen ja avaa ihmisoikeusinstituutioiden roolia lapsia koskevissa oikeustapauksissa. Onkin tärkeää, että niin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettu kuin eduskunnan oikeusasiamies ovat lapsiystävällisiä, kaikille lapsille saavutettavia ja lasten parissa toimivien aikuisten tuntemia toimijoita.
Kansallisten tutkimusten perusteella voidaan todeta, että yksi ongelmallisimmissa paikoista syrjinnän näkökulmasta lapsille on koulu. Ruotsissa koulumaailmaan liittyviä lapsen oikeuksia käsitteleviä ongelmia on syrjintävaltuutetun lisäksi elimillä kuten lapsi- ja oppilasasiamies (barn- och elevombudet), jonka toimintaperiaate on lähtökohtaisesti lapsiystävällinen.
Ihmisoikeuskeskus ja ihmisoikeusvaltuuskunta
Ihmisoikeuskeskus on merkittävä saavutus suomalaisessa perus- ja ihmisoikeusarkkitehtuurissa. Lapsen oikeudet on huomioitu hyvin osana keskuksen toimintaa muun muassa ihmisoikeuskasvatuksen edistämisessä. Komitea on ollut huolissaan Suomessa lasten ihmisoikeuksia edistävien tahojen resursseista. Yksi riittämättömin resurssein toimivista tahoista Suomen ihmisoikeuskentällä on juurikin ihmisoikeuskeskus.
Helsingissä 30.3.2015
Suomen UNICEF ry
Marja-Riitta Ketola Mirella Huttunen
Pääsihteeri Kotimaan vaikuttamistyön päällikkö
