Suomen UNICEFin lausunto luonnoksesta ihmiskaupan vastaiseksi toimintaohjelmaksi vuosille 2016 – 2017
Yleistä
Kiitämme selkeää, napakkaa ja realistista toimintaohjelmaa, joka perustuu hyvään vuoropuheluun käytännön työtä tekevien järjestöjen kanssa, ja huomioi jo tehdyn ja tekeillä olevan viranomaistyön.
Olemme tyytyväisiä siihen, että ohjelman luonnos tunnistaa läpileikkaavasti ”pelkäävät uhrit” ja huomioi lapsiuhrit, sekä ihmiskaupan uhrien lapset, ja että ohjelmassa on lapsen aseman, edun ja oikeuksien huomioiminen nostettu erilliseksi toimenpiteeksi.
Ohjelman toimenpiteet jäävät kuitenkin osin hieman ylätasoiseksi, ja vaatisivat tuekseen ja toteutuakseen konkreettisen listauksen tehtävistä toimenpiteistä, mahdollisesti erillisen, vuotuisen toimintasuunnitelman. Sitä, onko tällainen suunnitteilla, ei luonnos kerro, mutta lausunnossamme nostamme esiin tällaisia toimintasuunnitelmatasoisia asioita, ymmärtäen, että toimintaohjelma ei voi mennä yksityiskohtaiseksi asioiden listaukseksi.
Kommentoimme toimintaohjelman luonnosta lapsinäkökulmasta.
Johdanto
Johdannossa kuvataan taustaa ja pohjaa kansallisen ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittämiselle, jota on käyty läpi ihmiskaupan vastaisen toiminnan yhteensovittamissihteeristössä. Tässä olisi toivonut huomioitavan ja kirjattavan turvapaikanhakijamäärien kasvu, mikä jo itsessään lisää riskiä sille, että mahdollista ihmiskaupan uhria ei tunnisteta. Riskiä lisää myös lakiesitykset turvapaikkaprosessien nopeuttamiseksi ja perheenyhdistämisen tiukentamiseksi. Paperittomien henkilöiden määrä tulee todennäköisesti myös kasvamaan.
Turvapaikanhakijoiden profiili on myös lapsikaupan näkökulmasta huolestuttava koko Euroopassa: yksinliikkuvien alaikäisten turvapaikanhakijoiden suhteellinen osuus on noussut. Suomessakin yksintulleiden alaikäisten osuus on noussut lähes 10 %:iin, kun se on aikaisemmin ollut n. puolta vähemmän. Kaikkien alaikäisten osuus turvapaikanhakijoiden joukossa Suomessa ja Euroopassa on noin neljännes, osissa Euroopan maita tätä korkeampi, ja on ollut sekin kasvussa. Erittäin huolestuttavia tietoja ja arvioita lasten katoamisesta Euroopassa on jo olemassa. Tässäkin valossa esittämämme, mahdollisesti toimintasuunnitelmassa huomioitavat, kehittämistarpeet ovat tärkeitä.
Valitut toimenpiteet
Ihmiskaupan uhrien etsimisen, tunnistamisen ja auttamisen tehostaminen (toimenpide 2)
Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on keskeinen haaste ihmiskaupan vastaisessa työssä. Valitut painopisteet – ohjaamista koskevan mekanismin kirjaaminen ja uhreja etsivän työn, uhrien tunnistamisen ja auttamisen kehittäminen - ovatkin keskeisiä.
Uhreja etsivän työn, uhrien tunnistamisen ja auttamisen kehittämisen sisältö jää kuitenkin hieman epäselväksi. ”Moottoreiksi” on kirjattu sisäisen turvallisuuden rahaston kansallisen ohjelman mukaiset kehityshankkeet.
Hankkeiden tueksi olisi huolehdittava siitä, että pysyvät rakenteet, lainsäädäntö tukevat tavoitteeseen pääsyä. Yhteensovittamissihteeristöllä on varmasti mahdollisuus toimivaltansa puitteissa edistää näitä rakenteellisia asioita, esimerkiksi kuulemisin ja kannanotoin. Erääksi tällaiseksi, toimintasuunnitelmatasoiseksi asiaksi nostamme paperittomien pääsyn terveydenhuoltoon.
Lapsikaupan uhrien näkökulmasta olisi välttämätöntä taata nk. paperittomille pääsy terveydenhuoltoon.Matalakynnyksinen terveydenhuolto lisää selkeästi mahdollisuuksia kohdata mahdolliset lapsikaupan uhrit ja saada heidät avun piiriin.
THL:n, Sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa selvityksessä [1] todettiin, että paperittomien henkilöiden terveyspalvelut eivät toteudu tällä hetkellä Suomessa asianmukaisesti.
Selvityksen mukaan Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten ja perustuslain asettamia vaatimuksia vastaisi parhaiten malli, jossa Suomessa oleskelevat paperittomat henkilöt saisivat samat oikeudet julkisiin terveyspalveluihin kuin ne, joilla on kotikunta Suomessa. Tämä käytäntö on voimassa Ranskassa ja Hollannissa.
Ihmiskaupan vastaisen koulutuksen tehostaminen ja tietoisuuden lisääminen (toimenpide 4)
Arvostamme valittuja painopisteitä tälle osa-alueelle: ihmisoikeus- ja uhrilähtöisyys, yhteistyökäytännöt ja koulutusten oikea kohdentaminen.
Arvostamme myös sitä, että toimintaohjelman luonnoksessa ymmärretään se, että nuorten on tärkeää, kohderyhmänä ollessaan, osallistua ja kytkeä jo aikaisessa vaiheessa materiaalien suunnitteluun. ”Materiaalit” perinteisessä mielessä eivät kuitenkaan ole nuorten tapa viestiä, joten nuorten pitäisi olla mukana jo suunniteltaessa tapoja viestiä.
Esitämmekin, että sanan ”materiaali” korvattaisiin sanoilla ”tapojen, sisällön ja materiaalien” (s. 9 2. kappale) ja toimenpiteiden listauskohdassa toinen kohta olisi muodossa:
Ihmiskauppaa koskevaa tietoisuutta lisätään ottaen kohderyhmäksi muun muassa nuoret henkilöt kytkien kohderyhmän edustajat tiedotustapojen, -sisällön ja -materiaalin valmisteluun.
Lapsen aseman, edun ja oikeuksien huomioiminen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa (toimenpide 8)
Lasten ollessa kyseessä keskeinen ohjaava periaate on lapsen edun periaate, mikä on myös kirjattu lakiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (2011/746, 5§). Kehittämistyö lapsen edun ja oikeuksien huomioimiseksi on myös valittu toimintaohjelman luonnoksessa yhdeksi toimenpiteeksi.
Valittu toimenpide on tärkeä, sen konkreettiset toimet jäävät vain epäselväksi. Toimenpiteessä kaksi, johon tämä toimenpide kahdeksan viittaa, on kirjattu ”moottoreiksi” sisäisen turvallisuuden rahaston kansallisen ohjelman mukaiset kehityshankkeet. Näiden hankkeiden sisältö riippuu vahvasti hakijasta, ja kehittämistyö lapsen edun ja oikeuksien huomioimiseksi voikin jäädä toteuttamatta vain näiden hankkeiden kautta. Sisäisen turvallisuuden ohjelman rahaston rahoitus on suunnattu pääosin viranomaisille, joten viranomaisten tulisi viedä näitä keskeisiä koulutushaasteita eteenpäin.
Tällaiseksi koemme koulutuksen lapsen aseman, edun ja oikeuksien huomioimiseksi, joka tulisi huomioida mahdollisessa konkreettisemmassa toimintasuunnitelmassa. Koulutuksen tulisi olla moniammatillista, jossa lastensuojelu on keskiössä. Lapsen edun huomioiminen on monimerkityksellisyydessään haastava velvoite, ja sen tulisi määrittää suhdetta kaikkiin lapsiin yhdenvertaisesti, esim. ulkomaalais- tai maahanmuuttostatukseen katsomatta. Liian usein lapsen edun huomiointi kirjataan vain tehdyksi ilman perusteluja. Lapsen edun harkinta tulisikin kirjata ja myös kuvata tehtyihin päätöksiin. Tämä lisää velvoitteen painoarvoa sekä edistää myös ymmärrystä ja osaamista koko velvoitteesta, ja edelleen vähentää riskiä olla tunnistamatta lapsikaupan uhria.
Tällaista koulutusta tukee toimintaohjelman neljäs toimenpide-ehdotus, jossa sitoudutaan ihmiskaupan vastaisen koulutuksen laadun ja kohdistamisen parantamiseen.
Toimintaohjelman luonnoksen johdannossa viitataan myös pakkoavioliittoihin (s.3).
Yhteensovittamissihteeristöllä on varmasti mahdollisuus toimivaltansa puitteissa edistää kuulemisin ja kannanotoin myös Suomen avioliittolain muuttamista, joka ei ole lapsen edun mukainen ja mahdollistaa lapsikaupan.
Avioliittolaki (13.6.1929/234) sallii alle 18 –vuotiaan mennä naimisiin oikeusministeriön erityisluvalla (4§). Avioliittolaki on tältä osin vanhentunut ja heijastaa 1920-luvun yhteiskuntaa. Tuolloin lainsäädäntömme ei huomioinut myöskään lapsen oikeuksien sopimuksen mukanaan tuomaa velvollisuutta kuulla lasta häntä koskevassa päätöksenteossa.
Avioliittolaki ei aseta ehdotonta ala-ikärajaa. Avioliittolaki on tältä osin ristiriidassa myös rikoslain 20. luvun 6§:n pykälän kanssa koskien lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä,nk. lapsen ”suojaikärajaa”. Laki ei myöskään edellytä lapsen kuulemista, ainoastaan mahdollisuuden kuulla huoltajaa: ”Ennen asian ratkaisemista luvanhakijan huoltajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos hänen olinpaikkansa voidaan kohtuullisin toimenpitein selvittää” (Avioliittolaki 4§). Oikeusministeriön julkisuudessa antamien lausuntojen mukaan lasta ei koskaan kuulla. Vanhempia kuullaan puhelimitse silloin, kun heidän kantansa on eriävä erityislupaa hakevan kannasta. Sosiaaliviranomaisten kanta pyydetään hyvin harvoin. Laki mahdollistaa paitsi hyvinkin nuoren lapsen naimisiinmenon, myös vanhempien ja yhteisön painostuksen avioliittoon, jopa lapsen myynnin avioliiton nimissä.
(Lisäksi: osio sisältää kirjoitusvirheitä, jotka syytä korjata: s. 11. viides kappale: Yhdistyneiden Kansakuntien (pieni alkukirjain) yleissopimus lapasen oikeuksista. Samassa kappaleessa on myös toistoa.; s. 12. ensimmäinen kappale: Ihmiskuppaa ennalta ehkäisevien toimien - - .)
Helsingissä 26.2.2016
Inka Hetemäki
Ohjelma- ja vaikuttamistyönjohtaja
Suomen UNICEF ry
[1] Paperittomien terveyspalvelut Suomessa http://www.julkari.fi/handle/10024/114941
